Kristillinen käyttäytyminen

Kristillinen käyttäytyminen perustuu luottamukseen ja rakastavaan uskollisuuteen Vapahtajaamme kohtaan, joka rakasti meitä ja antoi itsensä puolestamme. Luottamus Jeesukseen Kristukseen ilmenee uskossa evankeliumiin ja rakkauden teoissa. Pyhän Hengen kautta Kristus muuttaa uskoviensa sydämet ja saa heidät kantamaan hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, uskollisuutta, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, sävyisyyttä, itsehillintää, oikeudenmukaisuutta ja totuutta. (1. Johannes 3,23-24; 4,20-21; 2. korinttilaisille 5,15; Galatians 5,6.22-23; efesolaisille 5,9) 

Käyttäytymisstandardit kristinuskossa

Kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisia, emmekä voi pelastua millään lailla, mukaan lukien Uuden testamentin käskyt. Mutta kristinuskolla on edelleen käyttäytymisstandardeja. Se sisältää muutoksia tapaamme elää. Se asettaa vaatimuksia elämällemme. Meidän tulee elää Kristukselle, ei itsellemme (2. korinttilaisille 5,15). Jumala on meidän Jumalamme, prioriteettimme kaikessa, ja Hänellä on sanottavaa tavasta, jolla elämme.

Yksi viimeisistä asioista, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen, oli opettaa ihmisiä "pitämään kaikki, mitä minä käskin teidän pitää" (Matt. 28,20). Jeesus antoi käskyt, ja Hänen opetuslapsinamme myös meidän tulee saarnata käskyjä ja kuuliaisuutta. Me saarnaamme ja noudatamme näitä käskyjä, emme pelastuksen keinona, emme tuomion normina, vaan Jumalan Pojan ohjeina. Ihmisten tulee totella hänen sanojaan, ei rangaistuksen pelosta, vaan yksinkertaisesti siksi, että heidän Vapahtajansa sanoo niin.

Täydellinen tottelevaisuus ei ole kristillisen elämän tavoite; kristillisen elämän tavoite on kuulua Jumalalle. Me kuulumme Jumalaan, kun Kristus elää meissä, ja Kristus asuu meissä, kun luotamme häneen. Kristus meissä johtaa meidät kuuliaisuuteen Pyhän Hengen kautta.

Jumala muuttaa meidät Kristuksen kuvaksi. Jumalan voiman ja armon kautta olemme yhä enemmän kuin Kristus. Hänen käskynsä eivät koske ainoastaan ​​ulkoista käyttäytymistä vaan myös sydämemme ajatuksia ja motivaatioita. Nämä sydämemme ajatukset ja motiivit edellyttävät Pyhän Hengen muuntavaa voimaa; emme voi muuttaa sitä yksinkertaisesti oman tahdonvoimamme avulla. Joten usko uskoo Jumalaan, että hän toteuttaa Hänen muuntamisen työnsä.

Suurin käsky - Jumalan rakkaus - on siksi suurin motivaatio kuuliaisuuteen. Me tottelemme häntä, koska rakastamme häntä ja rakastamme häntä, koska armosta hän on tuonut meidät omaan taloonsa. Jumala toimii meissä toteuttaakseen sekä tahdon että saavutuksen hyvän tahtonsa mukaan (Filippiläisille 2,13).

Mitä teemme, jos emme saavuta tavoitetta? Me tietysti parannamme ja pyydämme anteeksiantoa täysin luottavaisesti siihen, että se on meille saatavilla. Emme halua ottaa tätä kevyesti, mutta meidän pitäisi aina käyttää sitä.

Mitä teemme, kun muut epäonnistuvat? Tuomitsetko ja vaaditko, että he tekevät hyviä tekoja todistaakseen vanhurskautensa? Tämä näyttää olevan inhimillinen taipumus, mutta se on juuri sitä, mitä Kristus sanoo, ettei meidän pitäisi tehdä7,3).

Uuden testamentin käskyt

Mitä kristillinen elämä näyttää? Uudessa testamentissa on useita satoja käskyjä. Meillä ei ole ohjeita siitä, miten uskoon perustuva elämä toimii todellisessa maailmassa. On käskyjä siitä, kuinka rikkaiden tulisi kohdella köyhiä, käskyjä siitä, miten aviomiehet kohtelevat vaimojaan, käskyjä siitä, miten meidän pitäisi toimia yhdessä kirkossa.

1. tessalonikalaiset 5,21-22 sisältää yksinkertaisen luettelon:

• Pidä rauhaa toistensa kanssa ...
• Poistaa sekaisen,
• lohduta heikkohermoisia, kanna heikkoja, ole kärsivällinen kaikkia vastaan.
• Katso, että kukaan ei maksa pahaa toiselle pahalla ...
• jahtaa hyvää ikuisesti ...
• Ole onnellinen koko ajan;
• rukoile lakkaamatta;
• olla kiitollinen kaikessa ...
• Mieli ei sammuta;
• profeetallinen puhe ei halveksu.
• Mutta tarkista kaikki.
• Pidä hyvä.
• Vältä pahaa kaikissa muodoissa.

Paavali tiesi, että Thessalonikin kristityillä oli Pyhä Henki, joka voisi ohjata ja opettaa heitä. Hän tiesi myös, että he tarvitsivat joitakin peruskäsitteitä ja muistoja kristillisestä elämästä. Pyhä Henki päätti opettaa ja ohjata heitä Paulin kautta. Paavali ei uhannut heittää heidät pois kirkosta, jos he eivät täyttäneet vaatimuksia - hän vain antoi heille käskyt, jotka ohjaivat heitä kävelemään uskollisuuteen.

Varoitus tottelemattomuudesta

Paavalilla oli korkeat standardit. Vaikka synnin anteeksianto on saatavilla, tässä elämässä on synnistä rangaistuksia - ja joskus niihin sisältyy sosiaalisia rangaistuksia. "Sinun ei saa olla tekemisissä kenenkään kanssa, jota kutsutaan veljeksi ja joka on haureudentekijä tai kurja tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai rosvo; sinun ei pitäisi myöskään syödä yhden kanssa" (1. korinttilaisille 5,11).

Paavali ei halunnut, että seurakunnasta tulisi turvasatama ilmeisille, vastahakoisille syntisille. Kirkko on eräänlainen toipumissairaala, mutta ei "turvavyöhyke" yhteiskunnan loisille. Paavali neuvoi Korintin kristittyjä kurittamaan miestä, joka oli syyllistynyt insestiin (1. korinttilaisille 5,5-8) ja hän myös rohkaisi häntä antamaan hänelle anteeksi parannuksen jälkeen (2. korinttilaisille 2,5-yksi).

Uudessa testamentissa on paljon sanottavaa synnistä ja se antaa meille monia käskyjä. Katsotaanpa vain pikaisesti Galatalaiskirjettä. Tässä manifestissa kristinuskon vapaudesta laista Paavali antaa meille myös joitain rohkeita käskyjä. Kristityt eivät ole lain alaisia, mutta eivät myöskään laittomia. Hän varoittaa: "Älkää olko ympärileikatut, muuten lankeat armosta!" Tämä on melko vakava käsky (Galatalaisille) 5,2-4). Älä ole vanhentuneen lain orjuuttamassa!

Paavali varoittaa galatalaisia ​​ihmisistä, jotka yrittäisivät "estää heitä tottelemasta totuutta" (jae 7). Paavali käänsi suunnan juutalaisia ​​vastaan. He väittivät tottelevansa Jumalaa, mutta Paavali sanoi, että he eivät totelleet. Olemme tottelemattomia Jumalalle, kun yritämme käskeä jotain, joka on nyt vanhentunut.

Paavali ottaa toisen käänteen jakeessa 9: "Vähän hapatetta hapattaa kaiken taikinan." Tässä tapauksessa syntinen hapate on lakiin perustuva lähestymistapa uskontoon. Tämä virhe voi levitä, jos armon totuutta ei saarnata. Aina on ihmisiä, jotka ovat valmiita katsomaan lakia uskonnollisuutensa mittarina. Jopa rajoittavat määräykset saavat suosiota hyvää tarkoittavien ihmisten keskuudessa (kolossalaiset 2,23).

Kristityt on kutsuttu vapauteen – "Mutta katso, ettet vapaudessa anna tilaa lihalle; vaan palvelkaa toisianne rakkauden kautta." (Galatalaisille 5,13). Vapauden mukana tulee velvollisuuksia, muuten yhden henkilön "vapaus" häiritsisi toisen. Kenelläkään ei pitäisi olla vapautta johtaa muita orjuuteen saarnaamalla tai hankkia itselleen seuraajia tai muuttaa Jumalan kansaa tavaraksi. Tällainen erimielinen ja epäkristillinen käyttäytyminen ei ole sallittua.

Meidän vastuumme

"Koko laki täyttyy yhdessä sanassa", sanoo Paavali jakeessa 14: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!" Tämä tiivistää vastuumme toisiamme kohtaan. Päinvastainen lähestymistapa, oman edun puolesta taisteleminen, on todellakin itsetuhoista (jae 15)

"Elä hengessä, etkä täytä lihan himoja" (jae 16). Henki johdattaa meidät rakkauteen, ei itsekkyyteen. Itsekkäät ajatukset tulevat lihasta, mutta Jumalan Henki luo parempia ajatuksia. "Sillä liha kapinoi henkeä vastaan ​​ja henki lihaa vastaan; he ovat toisiaan vastaan...” (jae 17). Tämän hengen ja lihan välisen ristiriidan vuoksi teemme joskus syntiä, vaikka emme sitä haluaisikaan.

Joten mikä on ratkaisu, niille synneille, jotka niin helposti saastuttavat meitä? Palauta laki? Ei!
"Mutta jos Henki hallitsee teitä, te ette ole lain alaisia" (jae 18). Suhtautumisemme elämään on erilainen. Me katsomme Henkeen ja Henki kehittää meissä halun ja voiman elää Kristuksen käskyjen mukaan. Laitoimme hevosen kärryjen eteen.

Katsomme ensin Jeesukseen, ja näemme Hänen käskynsä henkilökohtaisessa uskollisuudessamme Hänelle, emme sääntöinä "joita on noudatettava tai meitä rangaistaan".

Galatalaiskirjeessä 5 Paavali luettelee erilaisia ​​syntejä: "Haureus, saastaisuus, irstaus; epäjumalanpalvelus ja taikuus; vihamielisyyttä, riitaa, mustasukkaisuutta, vihaa, riitoja, eripuraa, eripuraa ja kateutta; juominen, syöminen ja muut vastaavat” (jakeet 19-21). Jotkut näistä ovat käyttäytymismalleja, jotkut asenteita, mutta kaikki ovat itsekeskeisiä ja johtuvat syntisestä sydämestä.

Paavali varoittaa meitä vakavasti: "...ne, jotka tekevät tämän, eivät peri Jumalan valtakuntaa" (jae 21). Tämä ei ole Jumalan tapa; näin emme halua olla; tällaista emme halua kirkon olevan...

Anteeksianto on saatavilla kaikille näille synneille (1. korinttilaisille 6,9-11). Tarkoittaako tämä, että kirkon tulee sulkea silmänsä synniltä? Ei, kirkko ei ole peitto tai turvasatama sellaisille synneille. Kirkon on tarkoitus olla paikka, jossa armo ja anteeksianto ilmaistaan ​​ja annetaan, ei paikka, jossa synnin annetaan levitä hallitsemattomasti.

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, siveys" (Galatalaisille) 5,22-23). Tämä on seurausta Jumalalle omistautuneesta sydämestä. "Mutta ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja himoineen" (jae 24). Hengen toimiessa meissä kasvamme tahtossa ja voimassa hylätä lihan teot. Kannamme sisällämme Jumalan työn hedelmiä.

Paavalin viesti on selvä: Me emme ole lain alaisia ​​- mutta emme ole laittomia. Olemme Kristuksen vallan, Hänen lakinsa, Pyhän Hengen johdatuksen alaisia. Elämämme perustuu uskoon, rakkauden motivoima, ilo, rauha ja kasvu. "Jos me vaellamme Hengessä, vaeltakaamme myös Hengessä" (jae 25).

Joseph Tkach

Kristillinen käyttäytyminen