Ajattele Jeesusta ilolla

Jeesus käski muistaa Häntä aina kun tulemme Herran pöytään. Aikaisempina vuosina sakramentti oli hiljainen, vakava tilaisuus minulle. Minulla oli levoton tunne puhuessani muille ihmisille ennen seremoniaa tai sen jälkeen, koska yritin säilyttää juhlallisuuden. Vaikka ajattelemme Jeesusta, joka kuoli pian sen jälkeen, kun oli jakanut viimeisen illallisen ystäviensä kanssa, tätä tilaisuutta ei pidä kokea hautajaispalveluksena.

Miten häntä muistellaan? Surimmeko ja surramme kuin joukko palkattuja surejia? Pitäisikö meidän itkeä ja olla surullisia? Ajattelemmeko Jeesusta syyllisyyden tai katumuksen valittamina, että syntiemme vuoksi Hän kärsi niin kauhean kuoleman – rikollisen kuoleman – roomalaisella kidutusvälineellä? Onko se parannuksen ja syntien tunnustamisen aika? Ehkä tämä on parasta tehdä yksityisesti, vaikka joskus nämä tunteet syntyvät, kun ajattelemme Jeesuksen kuolemaa.

Mitä jos lähestyisimme tätä muiston aikaa täysin eri näkökulmasta? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää kaupunkiin ja sanokaa yhdelle heistä: 'Opettaja sanoo: 'Minun aikani on lähellä; Minä syön pääsiäisaterian kanssasi opetuslasteni kanssa" (Matteus 26,18). Sinä iltana, kun hän istui heidän kanssaan syömään viimeistä illallista ja keskustelemaan heidän kanssaan viimeisen kerran, hänellä oli paljon mielessä. Jeesus tiesi, ettei hän enää syö heidän kanssaan ennen kuin Jumalan valtakunta ilmestyy täyteen.

Jeesus oli viettänyt kolme ja puoli vuotta näiden miesten kanssa ja tunsi heihin kovasti rakkautta. Hän sanoi opetuslapsilleen: "Halusin syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne ennen kuin kärsin" (Luukas 2 Kor.2,15).

Ajatellaanpa häntä Jumalan Poikana, joka tuli maan päälle asumaan keskuudessamme ja olemaan yksi meistä. Hän on Hän, joka persoonansa muodossa vapautti meidät laista, synnin kahleista ja kuoleman sorrosta. Hän vapautti meidät tulevaisuuden pelosta, antoi meille mahdollisuuden tuntea Isä ja mahdollisuuden tulla kutsutuksi ja olla Jumalan lapsia. "Hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille sanoen: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne. tehkää tämä minun muistokseni" (Luukas 2 Kor2,19). Iloitkaamme muistaessamme Jeesusta Kristusta, jonka Jumala voiteli: ”Herran Jumalan Henki on minun päälläni, sillä Herra on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut tuomaan hyviä uutisia köyhille, sitomaan niitä, joilla on särkynyt sydän, saarnaamaan vapautta vangituille ja orjuudessa oleville, jotta he tulisivat vapaiksi ja vapaiksi." (Jesaja 6)1,1).

Jeesus kesti ristin häntä odottavan ilon vuoksi. On vaikea kuvitella niin suurta iloa. Se ei todellakaan ollut inhimillistä tai maallista iloa. Sen on täytynyt olla jumalana olemisen ilo! Taivaan ilo. Ikuisuuden ilo! Se on ilo, jota emme voi edes kuvitella tai kuvailla!

Tämä on se Yksi, Jeesus Kristus, jota meidän tulee muistaa. Jeesus, joka muutti surumme iloksi ja joka kutsuu meidät olemaan osa hänen elämäänsä, nyt ja ikuisesti. Muistakaamme häntä hymy huulillamme, ilon huuto huulillamme ja kevyin sydämin, jotka ovat täynnä iloa tuntea Herramme Kristus Jeesus ja olla yhteydessä hänen kanssaan!

esittäjä (t): Tammy Tkach