Meidän kolmikko Jumala: elävä rakkaus

Kun kysytään vanhimmasta elävästä olennosta, jotkut saattavat viitata siellä asuvaan 10.000 40.000 vuotta vanhaan tasmanian mäntyyn tai 200.000 vuotta vanhaan pensaan. Toiset saattavat ajatella enemmän Espanjan Baleaarien rannikon vuotta vanhoista merilevistä. Niin vanhoja kuin nämä kasvit ovatkin, on jotain, mikä on paljon vanhempia – ja se on Iankaikkinen Jumala, joka on ilmoitettu Raamatussa elävänä rakkautena. Jumalan olemus ilmenee rakkaudessa. Kolminaisuuden henkilöiden välillä vallitseva rakkaus on ollut olemassa ikuisesti ennen ajan luomista. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin todellista rakkautta ei olisi ollut olemassa, koska ikuinen, kolmiyhteinen Jumalamme on todellisen rakkauden lähde.

Augustinus Hippo (k. 430) korosti tätä totuutta viittaamalla Isään "rakastajana", Poikaan "rakkaana" ja Pyhään Henkeen heidän välillään vallitsevana rakkautena. Loputtomasta, äärettömästä rakkaudestaan ​​Jumala loi kaiken, mikä on olemassa, mukaan lukien sinut ja minä. Teologi Colin Gunton kannattaa teoksessaan Kolmiyhteinen luoja tätä kolminaisuusselitystä luomisesta ja väittää, että meidän on viitattava koko Raamattuun todistuksena eikä vain luomiskertomuksena. 1. Mooseksen kirja. Gunton korostaa, että tämä lähestymistapa ei ole uusi - näin varhaiskristillinen kirkko käsitti luomisen. Esimerkiksi Irenaeus huomautti, että kolminaisuusopin näkökulma tekee täysin selväksi katsoa luomakuntaa sen valossa, mitä Jeesuksessa tapahtui. Jumala, joka loi kaiken tyhjästä (ex nihilo), teki sen tarkoituksella - rakkaudesta, rakkaudesta ja rakkauden tähden.

Thomas F. Torrance ja hänen veljensä James B. sanoivat, että luominen oli seurausta Jumalan äärettömästä rakkaudesta. Tämä käy selväksi Kaikkivaltiaan sanoissa: "Tehkäämme ihminen kaltaiseksemme [...]" (1. Mose 1,26). Ilmaisussa "Anna meidän..." viitataan Jumalan kolmiyhteiseen olemukseen. Jotkut raamatulliset eksegeetit ovat eri mieltä väittäen, että tämä näkemys, jossa viitataan kolminaisuuteen, pakottaa Uuden testamentin käsityksen Vanhasta testamentista. Yleensä he arvostelevat "Anna meidän [...]" kirjallisuuden tyylivälineeksi (Pluralis Majestatis) tai näkevät sen osoituksena siitä, että Jumala puhuu enkeleille hänen kanssaluojiaan. Raamattu ei kuitenkaan missään anna enkeleille luovaa voimaa. Lisäksi meidän tulee tulkita koko Raamattua suhteessa Jeesuksen persoonaan ja hänen opetukseensa. Jumala, joka sanoi: "Anna meidän..." oli Kolmiyhteinen Jumala, tiesivät esi-isämme sen tai eivät.

Jos luemme Raamattua Jeesus mielessämme, ymmärrämme, että Jumalan luoma ihminen hänen kuvakseen ilmaisee selvästi hänen olemuksensa, joka ilmenee rakkaudessa. Kolossalaisissa 1,15 ja 2. korinttilaiskirjeessä 4,4 opimme, että Jeesus itse on Jumalan kuva. Hän heijastaa meille Isän kuvaa, koska Hän ja Isä ovat olennaisia ​​suhteessa täydelliseen rakkauteen toisiaan kohtaan. Raamattu kertoo meille, että Jeesus liittyy luomakuntaan (eli ihmiskunta mukaan luettuna) viittaamalla häneen kaiken luomakunnan yläpuolella olevana "esisyntyisenä". Paavali kutsuu Aadamia Jeesuksen kuvaksi (vastakuvaksi) "jonka oli tuleva" (Room 5,14). Jeesus on siis ikään kuin koko ihmiskunnan arkkityyppi. Paavalin sanoin Jeesus on myös "viimeinen Aadam", joka "eläviksi antavana hengenä" uudistaa syntisen Aadamin (1. Kor.5,45) ja niin, että ihmiskunta kulkee oman kuvansa mukaan.

Kuten Raamattu kertoo meille, me olemme pukeneet yllemme uuden [ihmisen], joka uudistuu tiedossa Luojansa kuvan mukaan (Kolossalaisille) 3,10), ja "kaikki peittämättömät kasvot katsovat Herran kunniaa [...]; ja Herra, joka on Henki, muuttaa meidät hänen kuvakseen kirkkaudesta toiseen."2. korinttilaisille 3,18). Heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoo meille, että Jeesus on "hänen [Jumalan] kirkkautensa heijastus ja oman luontonsa kaltainen" (Heprealaisille) 1,3). Hän on todellinen Jumalan kuva, joka maisti kuolemaa kaikkien puolesta ottamalla ihmisluontomme. Tulemalla yhdeksi kanssamme hän pyhitti meidät ja teki meistä veljiään ja sisariaan (Heprealaisille) 2,9-15). Meidät luotiin ja luodaan nyt uudelleen Jumalan Pojan kuvaksi, joka heijastaa meillekin pyhiä, rakastavia suhteita kolminaisuussuhteessa. Meidän tulee elää, liikkua ja olla Kristuksessa, joka on juurtunut Isän, Pojan ja Pyhän Hengen rakkauden kolmihenkilöyhteyteen. Kristuksessa ja Kristuksen kanssa olemme Jumalan rakkaita lapsia. Valitettavasti ne, jotka eivät pysty tunnistamaan Jumalan kolmiyhteistä, rakkauden synnyttämää kokonaisuutta, menettävät helposti tämän tärkeän totuuden, koska he omaksuvat sen sijaan erilaisia ​​väärinkäsityksiä:

• Einen triteismiä eli kolmijumalaisuuttajoka kieltää Jumalan olennaisen ykseyden ja jonka mukaan on olemassa kolme itsenäistä jumaluutta, joissa kaikkien niiden välisiin suhteisiin on kohdistettu ulkoisuutta eikä ominaisuutta, joka on luonteenomaista Jumalan olemukselle.
• Einen modalismiinjonka opetus viittaa Jumalan jakamattomaan luonteeseen, joka esiintyy eri aikoina yhdessä kolmesta eri muodosta. Tämä oppi kiistää myös kaikki sisäiset tai ulkoiset suhteet Jumalaan.
• Einen subordinationismi, joka opettaa, että Jeesus on luomus (tai jumalallinen olento, mutta Isälle alisteinen) eikä siten ikuisesti Jumalan tasa-arvoinen Kaikkivaltiaan Poika. Tämä oppi lisäksi kiistää sen, että Jumala on luonnostaan ​​kolminaisuussuhde ikuisen pyhän rakkauden kanssa.
• Muita oppeja, jotka, vaikka ne hyväksyivät Kolminaisuuden opin, eivät kykene ymmärtämään omaa kirkkauttaan: että Kolminainen Jumala kehitti ja antoi rakkautta hänen luonteensa, jopa ennen luomista.

Ymmärtäminen, että kolmiyhteinen Jumala on rakkaus luonnostaan, auttaa meitä näkemään rakkauden kaiken olennon perustana. Tämän ymmärryksen painopiste on, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja pyörii Jeesuksen ympärillä, joka paljastaa Isän ja lähettää Pyhän Hengen. Siten Jumalan ja Hänen luomuksensa (mukaan lukien ihmiskunnan) ymmärtäminen alkaa kysymyksellä: Kuka Jeesus on?

On kiistatta kolminaista ajattelua, että Isä loi kaiken ja perusti valtakuntansa asettamalla Poikansa suunnitelmansa, kohtalonsa ja ilmoituksensa keskipisteeseen. Poika kirkastaa Isää ja Isä Poikaa. Pyhä Henki, joka ei puhu omasta puolestaan, osoittaa jatkuvasti Poikaa ylistäen Poikaa ja Isää. Isä, Poika ja Pyhä Henki iloitsevat tästä kolmiyhteisestä rakkauden synnyttämästä vuorovaikutuksesta. Ja kun me, Jumalan lapset, todistamme Jeesuksesta Herranamme, teemme sen Pyhän Hengen kautta Isän kunniaksi. Kuten hän profetoi, todellinen uskon palvelus on "hengessä ja totuudessa". Palvomme Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä kunnioitamme vanhinta, joka loi meidät rakkaudessa, jotta me vuorostaan ​​rakastaisimme Häntä ja pysyisimme Hänessä ikuisesti.

Rakkautta,

Joseph Tkach        
Presidentti GRACE COMMUNION INTERNATIONAL