Audio-
Huolestunut pelastuksesta?
Miksi ihmisten ja itseään kutsuvien kristittyjen on mahdotonta uskoa ehdotonta armoa? Kristittyjen keskuudessa vallitsee edelleen näkemys siitä, että pelastus riippuu viime kädessä siitä, mitä on tehnyt tai ei. Jumala on niin korkea, ettei häntä voi torni; niin pitkälle, ettei sitä voida ymmärtää. Niin syvälle, että et pääse sen alle. Muistatko perinteisen evankeliumin laulun?
Pienet lapset laulavat mielellään tämän laulun mukana, koska he voivat säestää sanoja sopivilla liikkeillä. "Niin korkealla"... ja pitävät kätensä päänsä yläpuolella; "niin pitkälle"... ja levittää kätensä leveälle: "niin alas"... ja kyykistyä niin pitkälle kuin pystyvät. Tätä kaunista laulua on hauska laulaa ja se voi opettaa lapsille tärkeän totuuden Jumalan luonnosta. Mutta kun vanhenemme, kuinka moni vielä uskoo siihen? Muutama vuosi sitten Emerging Trends – Princetonin uskonnontutkimuskeskuksen aikakauslehti – raportoi, että 56 prosenttia amerikkalaisista, joista suurin osa tunnistetaan kristityiksi, sanoo, että kun he ajattelevat kuolemaansa, he ovat hyvin tai melko huolissaan siitä, ilman että se olisi Jumalan anteeksianto.
Gallup-instituutin tutkimukseen perustuva raportti lisää: "Tällaiset havainnot herättävät kysymyksiä siitä, ymmärtävätkö yhdysvaltalaiset kristityt ollenkaan, mitä 'armon' kristillinen merkitys on, ja suosittelee lisäämään raamatullisia opetuksia kristillisessä yhteisössä kirkkojen opettamiseksi. Miksi ihmisten, jopa kristityiksi tunnustautuvien, on mahdotonta uskoa ehdottomaan armoon? Protestanttisen uskonpuhdistuksen perusta oli raamatullinen opetus, jonka mukaan pelastus – täydellinen syntien anteeksisaaminen ja sovitus Jumalan kanssa – saavutetaan yksinomaan Jumalan armosta.
Kuitenkin kristittyjen keskuudessa vallitseva näkemys on, että viime kädessä pelastus riippuu siitä, mitä ihminen on tai ei ole tehnyt. Yksi kuvittelee suuren jumalallisen tasapainon: yhdessä kulhossa hyvät teot ja toisessa pahat teot. Suurin painoinen kulho on pelastuksen kannalta ratkaiseva. Ei ihme, että pelkäämme! Todetaanko tuomiossa, että meidän syntimme ovat kasatuneet "niin korkealle", ettei edes Isä näe, "niin paljon", ettei Jeesuksen veri voi peittää niitä, ja että olemme upotuneet "niin alas", että Pyhä Henki voisi ei enää tavoita meitä? Totuus on, että meidän ei tarvitse huolehtia, antaako Jumala meille anteeksi; hän on jo tehnyt niin: "Kun vielä olimme syntisiä, Kristus kuoli puolestamme", Raamattu kertoo meille roomalaiskirjeessä 5,8.
Me olemme vanhurskaita vain siksi, että Jeesus kuoli ja nousi ylös puolestamme. Se ei riipu kuuliaisuutemme laadusta. Se ei edes riipu uskomme laadusta. Tärkeintä on Jeesuksen usko. Meidän tarvitsee vain luottaa häneen ja ottaa vastaan hänen hyvä lahjansa. Jeesus sanoi: "Mitä Isäni antaa minulle, se tulee minun luokseni; ja joka tulee minun tyköni, en heitä ulos. Sillä minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Mutta tämä on hänen tahtonsa, joka minut lähetti, etten menetä mitään, mitä hän on minulle antanut, vaan että minä herätän sen viimeisenä päivänä. Sillä se on minun Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh. 6,37-40,). Se on Jumalan tahto sinulle. Sinun ei tarvitse pelätä. Sinun ei tarvitse huolehtia. Voit ottaa vastaan Jumalan lahjan.
Grace on määrittelemätön. Se ei ole maksu. Se on Jumalan vapaa rakkauden lahja. Jokainen, joka haluaa hyväksyä heidät, vastaanottaa ne. Meidän täytyy nähdä Jumala uudessa näkökulmassa, kuten Raamattu todella näyttää. Jumala on meidän Lunastajamme, ei meidän pirunne. Hän on meidän Vapahtajamme, ei annihilatorimme. Hän on ystävä, ei vihollinen. Jumala on meidän puolellamme.
Se on Raamatun sanoma. Se on sanoma Jumalan armosta. Tuomari on jo tehnyt sen, mikä on tarpeen pelastuksemme turvaamiseksi. Tämä on hyvä uutinen, jonka Jeesus toi meille. Jotkut versiot vanhasta gospel-laulusta päättyvät kuoroon: "Sinun täytyy tulla sisään ovesta." Ovi ei ole piilotettu sisäänkäynti, jonka harvat voivat löytää. Kirjassa Matthew 7,7-8 Jeesus kysyy meiltä: "Pyytäkää, niin teille annetaan; etsi ja sinä löydät; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä joka pyytää, se saa; ja joka etsii, se löytää; ja se avataan jokaiselle, joka kolkuttaa."
Joseph Tkach
