Täyttää laki

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: «Rakkaus ei vahingoita lähimmäistä; niin rakkaus on lain täyttymys” (Room. 13,10 Esim). Meillä on luonnollinen taipumus kääntää lause "rakkaus täyttää lain" ja sanoa: "Laki täyttää rakkauden." Varsinkin suhteissa haluamme tietää, missä olemme. Haluamme nähdä selkeästi tai asettaa standardin sille, kuinka meidän tulee suhtautua muihin ja rakastaa muita. Laki antaa minulle mittarin siitä, kuinka täytän rakkauden, ja sitä on paljon helpompi mitata kuin jos rakkaus on tapa täyttää laki.

Tämän väitteen ongelmana on, että henkilö voi noudattaa lakia rakastamatta. Mutta ei voi rakastaa täyttämättä siten lakia. Laki antaa ohjeita siitä, kuinka rakastava ihminen käyttäytyy. Ero lain ja rakkauden välillä on, että rakkaus toimii sisäpuolelta, henkilö muuttuu sisäpuolelta. Laki puolestaan ​​vaikuttaa vain ulkoiseen, ulkoiseen käyttäytymiseen.

Tämä johtuu siitä, että rakkaudella ja lailla on hyvin erilaisia ​​ideoita. Rakkauden ohjaama ihminen ei tarvitse ohjeita, kuinka käyttäytyä rakastavasti, mutta lakihallittu henkilö tarvitsee sen. Pelkäämme, että ilman lujia ohjaavia periaatteita, kuten lakia, joka pakottaa meidät käyttäytymään oikein, emme todennäköisesti käyttäytyy vastaavasti. Mutta todellinen rakkaus ei ole ehdollinen, koska sitä ei voida pakottaa tai pakottaa. Se annetaan vapaasti ja vapaasti vastaanotettuna, muuten se ei ole rakkautta. Se voi olla ystävällistä hyväksymistä tai tunnustamista, mutta ei rakkautta, koska rakkaus ei ole ehto. Hyväksyminen ja tunnustaminen ovat yleensä ehtojen alaisia, ja ne sekoitetaan usein rakkauteen.

Siksi ns. "Rakkautemme" verotetaan niin helposti, kun rakastamamme ihmiset eivät vastaa odotuksiamme ja vaatimuksiamme. Valitettavasti tällainen rakkaus on vain tunnustamista, jonka annamme tai pidämme käyttäytymisestämme riippuen. Naapurimme, vanhemmat, opettajat ja esimiehet ovat kohdellneet monia meistä tällä tavoin, ja usein kohtelemme henkisesti myös lapsiamme ja muita ihmisiä.

Ehkä siksi meistä tuntuu niin epämukavalta ajatukselta, että Kristuksen usko meihin on syrjäyttänyt lain. Haluamme mitata muita jollain. Mutta armo pelastaa meidät uskon kautta, emmekä enää tarvitse mittakaavaa. Jos Jumala rakastaa meitä syntistämme huolimatta, kuinka voimme niin vähän arvostaa ihmisiä ja kieltää heidän rakkautensa, jos he eivät toimi ideoidemme mukaan?

Apostoli Paavali selittää tämän efesolaisille seuraavasti: ”Totisesti olet puhdas armo, että pelastut. Et voi tehdä mitään itsellesi, paitsi luottaa siihen, mitä Jumala sinulle antaa. Et ansainnut sitä tekemällä mitään; sillä Jumala ei halua kenenkään pystyvän viittaamaan omiin saavutuksiinsa hänen edessään ”(Efesolaisille 2, 8–9).

Hyvä uutinen on, että sinut pelastaa vain armo uskon kautta. Voit olla siitä erittäin kiitollinen, koska kukaan muu kuin Jeesus ei ole saavuttanut pelastuksen mittaa. Kiitos Jumalalle ehdottomasta rakkaudestaan, jonka kautta Hän lunastaa sinut ja muuttaa sinut Kristuksen olemukseksi!

Joseph Tkach