Huoleton Jumalassa

Nykypäivän yhteiskunta, erityisesti teollisuusmaailmassa, on kasvavan paineen alla: suurin osa ihmisistä tuntee olevansa jatkuvasti uhattuna jostakin. Ihmiset kärsivät ajanpuutteesta, työpaineesta (työ, koulu, yhteiskunta), taloudellisista vaikeuksista, yleisestä turvattomuudesta, terrorismista, sodasta, myrskyonnettomuuksista, yksinäisyydestä, toivottomuudesta jne. Jne. Stressistä ja masennuksesta on tullut arkipäivän sanoja, ongelmia, sairauksia. Huolimatta valtavasta kehityksestä monilla aloilla (tekniikka, terveys, koulutus, kulttuuri), ihmisillä näyttää olevan yhä vaikeampaa elää normaalia elämää.

Muutama päivä sitten olin jonossa pankin tiskillä. Edessäni oli isä, jolla oli lapsi (ehkä 4 -vuotias) mukanaan. Poika hyppäsi edestakaisin huolettomana, huolettomana ja täynnä iloa. Sisarukset, milloin meistä viimeksi tuntui siltä?

Ehkä me vain katsomme tätä lasta ja sanomme (hieman mustasukkaisesti): "Kyllä, hän on niin huoleton, koska hän ei vielä tiedä, mikä häntä odottaa tässä elämässä!" Tässä tapauksessa meillä on kuitenkin pohjimmiltaan negatiivinen asenne elämä!

Kristittyinä meidän pitäisi torjua yhteiskuntamme painetta ja katsoa positiivisesti ja luottavaisesti tulevaisuuteen. Valitettavasti kristityt kokevat usein elämänsä negatiivisiksi, vaikeiksi ja viettävät koko rukouselämänsä pyytämällä Jumalaa vapauttamaan heidät tietystä tilanteesta.

Palatkaamme takaisin lapsellemme pankissa. Mikä on hänen suhde vanhempiinsa? Poika on täynnä luottamusta ja luottamusta, ja se on täynnä innostusta, iloa ja uteliaisuutta! Voimmeko oppia jotain häneltä? Jumala näkee meidät lapsinaan ja meidän suhteemme Hänen kanssa pitäisi olla samat luonnollisuudet kuin lapsi vanhemmillaan.

"Ja kun Jeesus kutsui lapsen, asetti hänet heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden jos joku nöyrtyy näin lapsi, hän on suurin taivasten valtakunnassa” (Matteus 18,2-yksi).

Jumala odottaa, että meillä on lapsi, joka on täysin sitoutunut vanhempiin. Lapset eivät yleensä ole masentuneita, mutta täynnä iloa, elämän henkeä ja luottamusta. Meidän tehtävämme on nöyrtyä Jumalan edessä.

Jumala odottaa, että jokaisella meistä on lapsen asenne elämään. Hän ei halua meidän tuntevan tai murtaaksemme yhteiskuntamme painetta, mutta odottaa meidän lähestyvän elämäämme luottamuksellisesti ja vakaasti luottamalla Jumalaan:

"Iloitkaa aina Herrassa! Taas haluan sanoa: iloitse! Sinun lempeytesi tulee kaikkien ihmisten tiedoksi; Herra on lähellä. [Filippiläiset 4,6] Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa tulee rukouksen ja rukouksen kautta, kiitoksen kanssa pyyntönne tulla Jumalan tiedoksi; ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Filippiläisille) 4,4-yksi).

Ovatko nämä sanat oikeastaan ​​heijastaneet suhtautumistamme elämään vai eivät?

Eräässä stressinhallintaa käsittelevässä artikkelissa luin äidistä, joka kaipasi hammaslääkärin tuolia, jotta hän voisi vihdoin maata ja rentoutua. Myönnän, että minullekin on käynyt näin. Jotain menee pahasti pieleen, kun voimme vain "rentoutua" hammaslääkärin poran alla!

Kysymys kuuluu, kuinka hyvin jokainen meistä sijoittaa filippiläiset 4,6 ("Älä välitä mistään") toimiin? Tämän stressaavan maailman keskellä?

Elämämme hallitseminen kuuluu Jumalalle! Me olemme hänen lapsiaan ja olemme alisteisia Hänelle. Meistä tulee paineita vain silloin, kun yritämme hallita elämäämme itseämme, ratkaista omat ongelmamme ja kärsimyksemme itse. Toisin sanoen, kun keskitymme myrskyyn ja unohdamme Jeesuksen.

Jumala johtaa meidät rajaan, kunnes ymmärrämme, kuinka vähän hallitsemme elämäämme. Tällaisissa tilanteissa meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain heittää meidät Jumalan armoon. Kipu ja kärsimys ajavat meitä Jumalaan. Nämä ovat kristityn elämän vaikeimmat hetket. Kuitenkin hetket, jotka haluavat olla erityisen arvostettuja ja tuovat aikaan myös syvän hengellisen ilon:

"Pidkää, veljeni, kaiken ilona, ​​kun joudutte erilaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne koetteleminen saa aikaan kärsivällisyyden. Mutta kärsivällisyydellä täytyy olla täydellinen teko, jotta te olisitte täydellisiä ja täydellisiä, ettekä mitään puuttuisi." (Jaak. 1,2-yksi).

Kristityn elämän vaikeiden aikojen on tarkoitus tuottaa hengellistä hedelmää, tehdä hänestä täydellinen. Jumala ei lupaa meille elämää ilman ongelmia. "Tie on kapea", sanoi Jeesus. Vaikeudet, koettelemukset ja vainot eivät kuitenkaan saa aiheuttaa kristittyä stressiä ja masentumista. Apostoli Paavali kirjoitti:

"Kaikessa olemme sorrettuja, mutta emme murskattuja; ei näe ulospääsyä, mutta ei tavoittele ulospääsyä, mutta ei hylättynä; heitetty alas, mutta ei tuhottu" (2. korinttilaisille 4,8-yksi).

Kun Jumala hallitsee elämäämme, emme koskaan hylkää, emme koskaan ole riippuvaisia ​​itsestämme! Jeesuksen Kristuksen pitäisi olla esimerkki meille tältä osin. Hän on edistänyt meitä ja antaa meille rohkeutta:

"Minä olen puhunut tämän sinulle, jotta sinulla olisi rauha minussa. Maailmassa sinulla on ahdistusta; mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman." (Joh. 16,33).

Jeesus sorrettiin kaikilta puolilta, hän koki vastustuksen, vainon ja ristiinnaulitsemisen. Hänellä oli harvoin hiljainen hetki ja joutui usein pakenemaan ihmisiä. Myös Jeesus työntyi rajaan.

"Lihansa päivinä hän uhrasi sekä rukouksia että anomuksia kovalla huudolla ja kyyneleillä sille, joka voi pelastaa hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin Jumalan pelosta, ja vaikka hän oli poika, hän oppi siitä, mitä hän oli. kärsinyt, tottelevaisuus; ja hän tuli täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen luoja kaikille, jotka tottelevat häntä, jonka Jumala hyväksyi ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan" (Heprealaisille) 5,7-yksi).

Jeesus asui suuressa stressissä, eikä koskaan ottanut elämäänsä omiin käsiinsä ja menettänyt silmänsä elämänsä tarkoituksesta ja tarkoituksesta. Hän on aina antanut Jumalan tahdon ja hyväksynyt jokaisen isän salliman tilanteen. Tältä osin luemme seuraavan mielenkiintoisen Jeesuksen lausunnon, kun hän oli todella painostettu:

"Nyt sieluni on levoton. Ja mitä minun pitäisi sanoa? Isä, pelastatko minut tästä hetkestä? Mutta siksi minä olen tullut tähän hetkeen.” (Joh. 12,27).

Hyväksymmekö myös nykyisen elämäntilanteemme (koettelemukset, sairaudet, ahdistukset jne.)? Joskus Jumala sallii elämässämme erityisen hankalia tilanteita, jopa vuosien koettelemuksia, jotka eivät ole meidän syytämme, ja odottaa meidän hyväksyvän ne. Tämä periaate löytyy seuraavasta Pietarin lausunnosta:

"Sillä se on armoa, kun ihminen kestää kärsimyksiä kärsimällä epäoikeudenmukaisesti omantunnon tähden Jumalan edessä. Sillä mitä kunniaa se on, jos te sellaisena kestätte synnin ja osua? Mutta jos kestät, teet hyvää ja kärsit, se on armoa Jumalan edessä. Sillä tähän teidät on kutsuttu tekemään; sillä Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, että seuraisitte hänen jalanjäljänsä: hän, joka ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan ​​löytynyt petosta, vaan antoi itsensä sen käsiin, joka tuomitsee oikein."1. Pietari 2,19-yksi).

Jeesus alisti itsensä Jumalan tahtoon kuolemaan saakka, hän kärsi ilman syyllisyyttä ja palveli meitä kärsimyksensä kautta. Hyväksymme Jumalan tahdon elämässämme? Vaikka siitä tulee epämiellyttävää, jos kärsimme syyllisyydestä, meitä häiritään kaikilta puolilta ja emme voi ymmärtää vaikean tilanteen merkitystä? Jeesus lupasi meille jumalallista rauhaa ja iloa:

"Rauhan minä jätän teille, rauhani minä annan teille; ei niinkuin maailma antaa, minä annan sinulle. Älkää antako sydämenne olla levoton älkääkä peljätkö." (Joh. 14,27).

"Minä olen puhunut tämän teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne olisi täysi" (Joh. 15,11).

Meidän pitäisi oppia ymmärtämään, että kärsimys on positiivinen ja tuottaa hengellistä kasvua:

"Ei vain siitä, vaan myös ahdingoissa me kerskailemme tietäen, että ahdistus tuottaa kestävyyttä, ja kestävyys on koettelua ja koettelemus on toivoa; mutta toivo ei petä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille on annettu." (Room. 5,3-yksi).

Elämme ahdingossa ja stressissä ja olemme ymmärtäneet, mitä Jumala odottaa meiltä. Siksi kestämme tämän tilanteen ja tuotamme hengellisiä hedelmiä. Jumala antaa meille rauhan ja ilon. Miten voimme toteuttaa tämän käytännössä? Lukekaa seuraava ihmeellinen Jeesuksen lausunto:

"Tulkaa minun tyköni, kaikki väsyneet ja raskautetut! Ja minä annan sinulle levon, otan ikeeni päällesi ja opi minulta. Sillä minä olen nöyrä ja nöyrä sydämeltä, ja "te löydätte levon sielullenne"; sillä minun ikeeni on hyvä ja minun kuormani on kevyt” (Matteus 11,28-yksi).

Meidän pitäisi tulla Jeesukseen, niin hän antaa meille levon. Tämä on ehdoton lupaus! Meidän pitäisi heittää taakka Hänelle:

"Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, jotta hän aikanaan korottaisi teidät, [kuinka?] heittäen kaikki huolenne hänen päälleen! Sillä hän välittää sinusta" (1. Pietari 5,6-yksi).

Kuinka oikein me heittelemme huolemme Jumalalle? Seuraavassa on joitakin konkreettisia seikkoja, jotka auttavat meitä tässä suhteessa:

Meidän pitäisi sijoittaa ja uskoa koko olemuksemme Jumalalle.

Elämämme tavoite on miellyttää Jumalaa ja alistaa Hänet koko olemuksemme. Kun yritämme miellyttää kaikkia kanssamme, on konflikteja ja stressiä, koska tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Emme saa antaa kaverillemme voimaa saada meidät hätään. Vain Jumalan pitäisi määrittää elämämme. Tämä tuo rauhaan, rauhaan ja iloon elämäämme.

Jumalan valtakunnan tulee tulla ensin.

Mikä ajaa elämäämme? Muiden tunnustaminen? Halu ansaita paljon rahaa? Voit päästä eroon kaikista ongelmistamme? Nämä ovat kaikki tavoitteita, jotka johtavat stressiin. Jumala ilmoittaa selvästi, mikä meidän pitäisi olla ensisijainen:

"Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, mitä syödä ja juoda, älkääkä ruumiistanne, mitä pukea päällenne. Eikö elämä ole parempi kuin ruoka ja ruumis kuin vaatteet? Katso taivaan lintuja, etteivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aitoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii niitä . Etkö ole {sinä} paljon arvokkaampi kuin he? Mutta kuka teistä voi lisätä kyynärää elämänsä pituuteen huoleen? Ja miksi olet huolissasi vaatteista? Katso kedon liljoja niiden kasvaessa: ne eivät vaivaa eivätkä kehrä. Mutta minä sanon teille: Salomokaan ei ollut pukeutunut kaikkeen loistoonsa niin kuin yksi näistä. Mutta jos Jumala pukee kedon ruohon, joka on tänään ja huomenna heitetään uuniin, ei sen enempää sinä , sinä vähäuskoinen. Älkää siis murehtiko sanoen: mitä me syömme? Tai: Mitä meidän pitäisi juoda? Tai: mitä meidän pitäisi laittaa päälle? Kaikkea tätä kansat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Mutta pyrkikää ensin Jumalan valtakuntaan ja hänen vanhurskauteensa! Ja kaikki tämä lisätään sinulle, joten älä murehdi huomisesta! Koska huominen huolehtii itsestään. Jokainen päivä on tarpeeksi pahasta." (Matteus 6,25-yksi).

Niin kauan kuin pidämme huolta Jumalasta ja Hänen tahdostaan ​​ennen kaikkea, Hän kattaa kaikki muut tarpeet! 
Onko tämä vapaa siirto vastuuttomalle elämäntavalle? Ei tietenkään. Raamattu opettaa meille ansaitsemaan leivän ja huolehtimaan perheistämme. Mutta etusijalla tämä on jo!

Yhteiskuntamme on täynnä häiriötekijöitä. Jos emme ole varovaisia, emme löydä yhtäkkiä paikkaa Jumalalle elämässämme. Se vie keskittymistä ja priorisointia, muuten muut asiat määräävät yhtäkkiä elämämme.

Meitä kannustetaan viettämään aikaa rukouksessa.

Meidän tehtävämme on tallettaa taakkaa Jumalalle rukouksessa. Hän rauhoittaa meitä rukouksessa, selventää ajatuksiamme ja painopisteitä ja tuo meidät läheiseen suhteeseen hänen kanssaan. Jeesus antoi meille tärkeän roolimallin:

"Ja varhain aamulla, kun oli vielä hyvin pimeää, hän nousi ja meni ulos ja meni yksinäiseen paikkaan ja siellä hän rukoili. Ja Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, kiiruhtivat hänen perässään; ja he löysivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua" (Mark 1,35-yksi).

Jeesus piiloutui etsimään aikaa rukoukseen! Hänellä ei ollut monta tarvetta häiritä:

"Mutta puhe hänestä levisi sitäkin enemmän; ja suuri joukko kokoontui kuullakseen ja parantuakseen sairauksistaan. Mutta hän vetäytyi ja oli yksinäisissä paikoissa rukoilemassa" (Luuk 5,15-yksi).

Onko meillä paineita, onko stressi levinnyt elämäämme? Sitten meidän pitäisi myös vetäytyä ja viettää aikaa Jumalan kanssa rukouksessa! Joskus olemme aivan liian kiireisiä tuntemaan Jumalan ollenkaan. Siksi on tärkeää poistaa ja keskittyä säännöllisesti Jumalaan.

Muistatko Martan esimerkin?

"Nyt tapahtui heidän ollessaan matkalla, että hän tuli kylään; ja nainen nimeltä Martta otti hänet vastaan. Ja hänellä oli sisar, nimeltä Maria, joka myös istui Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunteli hänen sanaansa. Mutta Martha oli hyvin kiireinen suuren palvelun kanssa; mutta hän tuli ylös ja sanoi: "Herra, etkö välitä siitä, että sisareni jätti minut palvelemaan yksin?" Pyydä häntä auttamaan minua!] Mutta Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Martta, Martta! Olet huolissasi ja huolissasi monista asioista; mutta yksi asia on välttämätön. Mutta Maria valitsi hyvän osan, jota ei oteta häneltä pois.” (Luuk 10,38-yksi).

Otetaan aikaa levätä ja olla läheisessä suhteessa Jumalaan. Vietä tarpeeksi aikaa rukoukseen, Raamatun tutkimiseen ja mietiskelyyn. Muuten on vaikeaa kuormittaa taakkaamme Jumalalle. Jotta voimme heittää taakkamme Jumalan päälle, on tärkeää etääntyä niistä ja pitää taukoja. "En näe puiden metsää..."

Kun me vielä opimme, että Jumala odottaa myös kristityiltä täydellistä sapattivapaa, meillä oli etu: perjantai-ilta lauantai-iltana emme olleet kenenkään kuin Jumalan käytettävissä. Toivottavasti ainakin olemme ymmärtäneet ja ylläpitäneet lepoperiaatetta elämässämme. Ajoittain meidän täytyy vain sammuttaa ja levätä, varsinkin tässä stressaantuneessa maailmassa. Jumala ei sanele, milloin sen pitäisi olla. Ihmiset tarvitsevat vain lepoaikoja. Jeesus opetti opetuslapsilleen levätä:

"Ja apostolit kokoontuvat Jeesuksen luo; ja he kertoivat hänelle kaikesta, mitä he olivat tehneet ja mitä he olivat opettaneet. Ja hän sanoi heille: Tulkaa, te yksin, autioon paikkaan ja lepääkää vähän. Sillä niitä, jotka tulivat ja menivät, oli paljon, eivätkä he ehtineet edes syödä" (Mark. 6:30-31).

Kun yhtäkkiä ei ole aikaa syödä, on varmasti korkea aika sammua ja levätä.

Miten siis heittää huolemme Jumalasta? Sanotaan:

• Alistamme koko olemuksemme Jumalalle ja luotamme häneen.
• Jumalan valtakunta on etusijalla.
• Vietämme aikaa rukouksessa.
• Otamme aikaa levätä.

Toisin sanoen meidän elämämme pitäisi olla Jumalan ja Jeesuksen suuntautunut. Olemme keskittyneet Häneen ja tekevät tilaa Hänelle elämässämme.

Sitten hän siunaa meitä rauhassa, rauhassa ja ilolla. Hänen taakansa on helppoa, vaikka meitä häiritään kaikilta puolilta. Jeesus oli sorrettu, mutta ei koskaan murskattu. Eläkäämme todella iloisena Jumalan lapsina ja luotamme Häneen lepäämään Hänessä ja heittämään kaikki taakomme Hänelle.

Yhteiskuntamme on paineen alla, myös kristityt, joskus jopa enemmän, mutta Jumala luo tilaa, kantaa taakkaa ja välittää meistä. Olemmeko vakuuttuneita? Elämmekö elämäämme syvällä luottamuksella Jumalaan?

Lopettakaamme Daavidin kuvauksella taivaallisesta Luojastamme ja Herrastamme psalmista 23 (David oli myös usein vaarassa ja suuren paineen alaisena kaikilta puolilta):

"Herra on minun paimeneni, minä en puutu. Hän makaa minut vihreille niityille, hän johdattaa minut tyynille vesille. Hän virkistää sieluani. Hän johdattaa minua vanhurskauden poluille nimensä tähden. Vaikka vaeltaisinkin kuoleman varjon laaksossa, en pelkää pahaa, sillä sinä olet kanssani; sauvasi ja sauvasi {he} lohduttavat minua. Sinä valmistat pöydän minun eteeni vihollisteni edessä; olet voidellut pääni öljyllä, maljani vuotaa yli. Vain ystävällisyys ja armo seuraavat minua kaikkina elämäni päivinä; ja minä palaan Herran huoneeseen elämään" (Psalmi 23).

esittäjä (t): Daniel Bösch

Huoleton Jumalassa