Saanko sen pois?

Jotkut tekevät pelin siitä. Jotkut tekevät sen kiireellä tai pelosta. Jotkut tekevät sen tarkoituksenmukaisesti, pois pahalta. Useimmat meistä tekevät sen aina ja silloin, teemme sen koko ajan tai vahingossa. Yritämme olla jäämässä kiinni tekemästä jotain, mitä tiedämme, ei ole oikein.

Tämä on erityisen selvää autolla ajettaessa. Voinko paeta, jos ohitan tämän kuorma-auton väärällä puolella? Voinko paeta, jos en pysähdy kokonaan pysähdyksessä tai aja vielä keltaisella? Pystynkö paeta, jos ylitän nopeuden?

Joskus yritän olla kiinni kiinni ruoanlaiton tai ompelun aikana. Kukaan ei huomaa, jos käytän toista maustetta tai että ommelin kappaleen vinosti. Tai yritän syödä ylimääräistä suklaata, jota ei havaita, tai toivon, että minun lame-tekosyytäni ei harjoiteta.

Yritämmekö koskaan paeta hengellisiä asioita siinä toivossa, että Jumala ei huomaa tai unohda niitä? On selvää, että Jumala näkee kaiken, joten tiedämme, että emme voi päästä pois mitään sellaisesta. Eikö hänen armonsa peitä kaikkea?

Yritämme kuitenkin edelleen sitä. Voisimme kyseenalaistaa hyvin: menen pois rukoilemasta tänään. Tai: Saan pois sanomalla, että pikku juoru tai katsot tätä epäilyttävää verkkosivustoa. Mutta pääsemmekö todella pois näistä asioista?

Kristuksen veri kattaa kristittyjen, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden syntiset. Tarkoittaako tämä, että voimme tehdä mitä haluamme? Jotkut ovat pyytäneet tätä kysymystä sen jälkeen, kun hän on oppinut, että armo ei ole sen lain noudattaminen, joka on välttämätöntä, jotta se pystyy seisomaan Jumalan edessä.

Paavali vastaa jyrkästi ei Roomalaiskirjeessä 6,1-2:
"Mitä me nyt sanomme? Jatkammeko syntiä, jotta armo olisi täynnä? Olkoon se kaukana!” Armo ei ole lupa tehdä syntiä. Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä: "Kaikki on paljastettu ja paljastettu hänen edessään, jolle olemme tilivelvollisia" (4,13). Jos syntimme ovat yhtä kaukana Jumalan muistista kuin itä on lännestä ja armo peittää kaiken, miksi meidän pitäisi silti tehdä tili itsestämme? Vastaus tähän kysymykseen on jotain, jonka muistan kuulleeni paljon Ambassador Collegessa: "asenne".

"Kuinka paljon voin ottaa ja päästä eroon?" ei ole asenne, joka miellyttää Jumalaa. Se ei ollut hänen asenteensa, kun hän teki suunnitelmansa ihmiskunnan pelastamiseksi. Se ei ollut Jeesuksen asenne, kun hän meni ristille. Jumala antoi ja antaa edelleen - kaiken. Hän ei etsi oikoteitä, minimiä tai mitä tahansa, mikä vain ylittää hänen tiensä. Odottaako hän meiltä vähemmän?

Jumala haluaa, että näemme antelias asenne, joka on antelias, rakastava ja runsas, enemmän kuin mitä tarvitaan. Jos käymme läpi elämän ja yritämme paeta kaikenlaisia ​​asioita, koska armo kattaa kaiken, meidän on annettava paljon selityksiä.

esittäjä (t): Tammy Tkach


pdfSaanko sen pois?