Jumalan valtakunta, osa 1

502 rikas jumala 1Jumalan valtakunta on aina ollut kristillisen opetuksen suuressa osassa ja aivan oikein. Tämä koskee erityisesti 20ia. Vuosisadan aikana syntyi kiista. Yksimielisyyttä on vaikea saavuttaa Raamatun materiaalin laajuuden ja monimutkaisuuden sekä monien sen kanssa päällekkäisten teologisten aiheiden vuoksi. Henkisessä asenteessa on myös suuria eroja, jotka ohjaavat tutkijoita ja pastoreita ja johtavat niihin monipuolisimpiin johtopäätöksiin.

Tässä 6-sarjassa käsittelen keskeisiä kysymyksiä, jotka koskevat Jumalan valtakuntaa uskon vahvistamiseksi. Tällöin aion hyödyntää muiden tietämystä ja näkökulmaa, joilla on sama historiallisesti todistettu, perinteinen kristillinen usko, että me tunnustamme Grace Communion Internationalissa, uskossa, joka perustuu Raamattuun ja keskittyy Jeesukseen Kristukseen on. Hän on se, joka ohjaa meitä kolmion Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen palveluksessa. Tämä uskokeskeinen inkarnaatio ja Kolminaisuus eivät kaikella luotettavuudella pysty suoraan vastaamaan mihinkään kysymykseen, joka saattaa olla Jumalan valtakunnan tien päällä. Mutta se tarjoaa vankan pohjan ja luotettavan oppaan, joka antaa meille raamatullisesti uskollisen ymmärryksen.

Viimeisten 100 vuoden aikana niiden raamatuntutkijoiden keskuudessa, jotka jakavat saman perustavanlaatuisen teologisen ajattelutavan kuin meillä on uskon avainkysymyksissä, on tullut yhä enemmän yhteisymmärrystä. Kyse on raamatullisen ilmoituksen totuudenmukaisuudesta ja luotettavuudesta, järkevästä lähestymistavasta raamatulliseen tulkintaan ja kristillisen ymmärryksen (opin) perusteista sellaisissa kysymyksissä kuin Kristuksen jumalallisuus, Jumalan kolminaisuus, armon työn keskeinen rooli Jumalan, kuten Kristuksessa kuvataan, täyttyy Pyhän Hengen voimalla ja Jumalan lunastustyöllä historian yhteydessä, jotta se voidaan täydentää Jumalan antamalla päämäärällä, lopullisella tarkoituksella.

Jos voisimme hyödyntää hedelmällisesti monien tutkijoiden oppeja, kaksi neuvonantajaa näyttävät olevan erityisen hyödyllisiä tuomaan lukemattomat raamatulliset todistukset Jumalan valtakunnasta (johdonmukaiseen) yhtenäiseen kokonaisuuteen: George Ladd, joka kirjoittaa raamatullisen tutkimuksen näkökulmasta, ja Thomas F. Torrance, joka edustaa teologista näkökulmaa puheenvuoroillaan. Nämä kaksi tutkijaa ovat tietysti oppineet monilta muilta ja viittaavat heihin ajattelussaan. Olet tutustunut laajaan raamatulliseen ja teologiseen tutkimusmateriaaliin.

Näin tehdessään he ovat painottaneet niitä pyhiä kirjoituksia, jotka vastaavat jo edellä mainittuja perustavanlaatuisia, raamatullisia ja teologisia lähtökohtia ja jotka heijastavat johdonmukaisimpia, ymmärrettävimpiä ja kattavimpia väitteitä Jumalan valtakunnan suhteen. Omalta osaltaan käsittelen heidän tulosten tärkeimpiä näkökohtia, jotka edistävät kasvua ja ymmärrystä uskosta.

Jeesuksen Kristuksen keskeinen merkitys

Ladd ja Torrance ovat molemmat tehneet hyvin selväksi, että raamatullinen ilmoitus erehtymättä tunnistaa Jumalan valtakunnan Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja pelastukseen. Tämä itse ilmentää sitä ja saa sen aikaan. Miksi? Koska hän on kaiken luomakunnan kuningas. Hänen hengellisessä työssään välittäjänä Jumalan ja luomakunnan välillä hänen kuninkuus on yhdistetty pappellisiin ja profeetallisiin elementteihin. Jumalan valtakunta on todella olemassa Jeesuksen Kristuksen kanssa ja hänen kauttaan; koska hän hallitsee missä tahansa. Jumalan valtakunta on hänen valtakuntansa. Jeesus ilmoittaa meille: "Ja minä annan teille valtakunnan, niin kuin Isäni on minulle antanut, että te syötte ja juotte minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istutte valtaistuimilla ja tuomitsette Israelin kahtatoista heimoa" (Luuk.2,29-30).

Toisella kerralla Jeesus julistaa, että Jumalan valtakunta on hänen. Hän sanoo: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" (Joh8,36). Siten Jumalan valtakuntaa ei voida ymmärtää erillään siitä, kuka Jeesus on ja mitä kaikkea hänen pelastustyönsä koskee. Mikä tahansa Pyhän Raamatun tulkinta tai eksegeettisen materiaalin teologinen synopsis, joka ei tulkitse Jumalan valtakuntaa Jeesuksen Kristuksen persoonan ja työn perusteella, siirtyy pois kristillisen opetuksen keskipisteestä. Se tulee väistämättä erilaisiin johtopäätöksiin kuin se, joka toimii tästä kristillisen uskon elämänkeskuksesta.

Kuinka voimme nyt, tuosta elämän keskuksesta alkaen, oppia ymmärtämään, mistä Jumalan valtakunnassa on kyse? Ensinnäkin meidän tulee huomata, että Jeesus itse julistaa Jumalan valtakunnan tulemista ja tekee siitä kaiken kattavan opetuksensa aiheen (Mark. 1,15). Jeesuksesta alkaa valtakunnan todellinen olemassaolo; hän ei tuo vain viestiä tästä asiasta. Jumalan valtakunta voidaan kokea missä tahansa Jeesus on; sillä hän on kuningas. Jumalan valtakunta on todella olemassa kuningas Jeesuksen elävässä läsnäolossa ja toiminnassa.

Tästä lähtien kaikki, mitä Jeesus sanoo ja tekee, välittää hänen valtakuntansa luonteen. Valtakunta, jonka hän haluaa antaa meille, on luonteeltaan identtinen omaansa. Hän kuljettaa meille tiettyä imperiumia imperiumiin, joka ilmentää omaa luonteensa ja kohtalonsa. Meidän käsityksemme Jumalan valtakunnasta on sen vuoksi oltava johdonmukaisia ​​sen kanssa, kuka Jeesus on. Sinun täytyy heijastaa se kaikilla puolillaan. Heidät tulisi kuljettaa siinä mielessä ja muistuttaa meitä Hänestä kaikilla aistillamme, jotta ymmärrämme, että tämä valtakunta on Hänen. Se kuuluu hänelle ja hänen allekirjoituksensa on kaikkialla. Tästä seuraa, että Jumalan valtakunta on lähinnä Kristuksen valtakunnasta tai valtakunnasta, ei, kuten jotkut tulkinnat viittaavat, taivaallisiin valtakuntiin tai alueelliseen tai maantieteelliseen paikkaan. Aina kun Kristuksen sääntö on töissä Hänen tahtonsa ja kohtalonsa mukaan, on Jumalan valtakunta.

Ensinnäkin hänen valtakuntansa on liitettävä hänen kohtaloonsa Vapahtajana ja siten liitettävä hänen pelastukseensa inkarnaationsa, poikkeamiensa, ristiinnaulitsemisen, ylösnousemuksen, ylösnousemuksen ja toisen tulemisen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hänen valtakuntansa kuninkaana voida ymmärtää irrottuneena hänen työstään paljastajana ja välittäjänä, jolle hän oli heti profeetta ja pappi. Kaikki nämä kolme Vanhan testamentin tehtävää, kuten Mooseksessa, Aaronissa ja Daavidissa, ovat ainutlaatuisia ja realisoituvat hänessä.

Hänen hallintonsa ja tahtonsa kohdistuvat hänen luomuksensa, hatunsa ja hyvyytensä suosimisen kohtaloon, toisin sanoen sisällyttämään hänet uskollisuutensa, ystävyytensä ja osallistumisensa kautta sovittamalla meidät Jumalaan ristiinnaulitsemisensa kautta. Lopulta, jos menemme hänen hattuaan, jaamme hänen valtakuntansa ja nautimme osallistumisesta hänen valtakuntaansa. Ja hänen hallituskautensa kuljettaa Jumalan rakkauden piirteitä, jotka hän tuo meille Kristuksessa ja Pyhän Hengen luottamuksen meissä. Rakkautta Jumalaa ja rakkautta kohtaan, kuten hän näkee itseään Jeesuksen sisään, tämä on meidän osallistumistamme hänen valtakuntaansa. Jumalan valtakunta ilmestyy yhteisössä, ihmisessä, kirkossa, joka on liiton kanssa Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen ja siten myös toistensa keskellä Herran Hengessä.

Mutta sellainen yhteisössä koettu rakkaus, jota me saamme osalliseksi Kristuksessa, kumpuaa elätystä luottamuksesta (uskosta) lunastavaan, elävään Jumalaan ja hänen valtakuntaansa, sellaisena kuin sitä aina harjoitetaan Kristuksen kautta. Usko Jeesukseen Kristukseen liittyy siten erottamattomasti integroitumiseen hänen valtakuntaansa. Tämä johtuu siitä, että Jeesus ei ainoastaan ​​julistanut, että hänen lähestyvän tulemisensa myötä myös Jumalan valtakunta lähentyisi, vaan kutsui myös uskoon ja luottamusta. Näin luemme: "Mutta sen jälkeen kun Johannes oli pidätetty, Jeesus tuli Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on käsillä. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!" (Markus 1,14-15). Usko Jumalan valtakuntaan liittyy erottamattomasti uskoon Jeesukseen Kristukseen. Häneen luottaminen uskossa tarkoittaa luottamista hänen hallintoon tai valtakuntaansa, hänen yhteisöä rakentavaan valtakuntaansa.

Rakastaa Jeesusta ja rakastaa Isää hänen kanssansa on rakastaa ja luottaa kaikkiin hänen valtakunnassa ilmeneviin ilmentymiin.

Jeesuksen Kristuksen kuninkaallinen sääntö

Jeesus on kaikkien kuninkaiden hallitseva Kuningas koko maailmankaikkeudessa. Yksikään kulma koko kosmoksessa ei ole säästynyt sen lunastusvoimalta. Ja niin hän julistaa, että hänelle on annettu kaikki valta niin taivaassa kuin maan päällä (Matt. 28,18), eli koko luomakunnan yli. Kaikki luotiin hänen kauttaan ja häntä varten, kuten apostoli Paavali selittää (Kolossalaisille 1,16).

Jos Jumalan Israelille antamat lupaukset kuullaan vielä kerran, niin Jeesus Kristus on "kuninkaiden kuningas ja kaikkien herrojen Herra" (Psalmi 13)6,1-3; 1 Timoteus 6,15; Rev. 19,16). Hänellä on juuri hänen arvonsa hallitseva voima; hän on se, jonka kautta kaikki on luotu ja joka voimansa ja elämää antavan tahtonsa kautta saa kaiken (Heprealaisille) 1,2-3; kolossalaiset 1,17).

Olisi selvää, että tämä Jeesus, maailmankaikkeuden Herra, ei tunne yhtäläistä, ei kilpailijaa, ei luomisessa eikä arvokkaassa pelastuksen lahjassa. Jeesus toi kaikki viholliset, jotka vastustivat hänen sääntöään polvillaan ja laskivat heidät, kun heillä oli muita sotureita, teeskentelijöitä ja usurpers, joilla ei ollut voimaa eikä tahtoa luoda ja antaa elämää. Hänen Isänsä välittäjänä lihan teki Jumalan Poika Pyhän Hengen johdosta vastustamaan kaikkea, joka seisoo hänen hyvin tehdyn luomuksensa ja Kaikkivaltiaan kohtalon kautta kaikille olennoille. Siinä määrin kuin hän vastustaa kaikkia voimia, jotka uhkaavat tai tuhoavat hänen hyvin tehdyn luomuksensa ja poikkeavat hänen hienoista tavoitteistaan, hän tuo rakkautensa tähän luomiseen. Jos hän ei taistaisi niitä, jotka haluavat tuhota ne, hän ei olisi Herra, joka olisi sitoutunut rakastamaan. Tämä Jeesus, taivaallisen Isänsä ja Pyhän Hengen kanssa, vastustaa huolettomasti kaikkea pahuutta, joka tuhoaa, vääristää ja tuhoaa elämän ja rakkauden pohjaiset yhteisölliset suhteet hänen kanssaan, ja vuorostaan ​​toistensa ja luomisen kanssa. Jotta hänen alkuperäisen, lopullisen tarkoituksensa täyttyisivät, kaikki voimat, jotka vastustavat hänen sääntöään ja oikeuttaan, joutuvat altistamaan hänelle parannuksen tai olemaan mitätöityneet. Pahalla ei ole tulevaisuutta Jumalan valtakunnassa.

Niinpä Jeesus näkee itsensä, kuten Uuden testamentin todistajatkin esittävät, voittajana, joka tuo lunastuksen, joka vapauttaa kansansa kaikesta pahasta ja kaikista vihollisista. Hän vapauttaa vangit (Luuk 4,18; 2. korinttilaisille 2,14). Hän siirtää meidät pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaansa (Kol 1,13). Hän "[antoi] itsensä meidän syntiemme tähden [...] pelastaakseen meidät tästä nykyisestä pahasta maailmasta Isämme Jumalamme tahdon mukaan" (Galatalaisille) 1,4). Juuri tässä mielessä on ymmärrettävä, että Jeesus "[...] voitti maailman" (Joh. 1.6,33). Ja sillä hän tekee "kaiken uuden!" (Ilmestys 21,5; Matteus 19,28). Hänen valtansa kosminen ulottuvuus ja kaiken pahan alistaminen hänen valtansa alaisuuteen todistavat mielikuvituksemme ulkopuolella hänen armon synnyttämän kuninkaallisen hallintonsa ihmeestä.

esittäjä (t): Gary Deddo


pdfJumalan valtakunta (osa 1)