Se ei ole reilua

Se ei ole reilua!" – Jos maksaisimme maksun joka kerta, kun kuulisimme jonkun sanovan näin tai sanovan sen itse, rikastuisimme todennäköisesti. Oikeus on ollut harvinainen hyödyke ihmiskunnan historian alusta lähtien.

Useimmat meistä kokivat jo päiväkodissa tuskallisen kokemuksen, ettei elämä ole aina reilua. Niinpä niin paljon kuin vihaammekin sitä, valmistaudumme siihen, että itseämme palvelevat kollegamme joutuvat petetyksi, valehtelemaksi, huijatuksi tai muuten hyväksikäytetyksi.

Myös Jeesus tunsi, että häntä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Kun hän saapui Jerusalemiin viikkoa ennen ristiinnaulitsemistaan, väkijoukko hurrasi häntä ja heilutti palmunlehdet perinteisessä kunnianosoituksena voideltulle kuninkaalle: "Seuraavana päivänä se suuri joukko, joka tuli juhlaan, kun he kuulivat, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, he ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan ​​huutaen: Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran, Israelin kuninkaan, nimeen! Mutta Jeesus löysi nuoren aasin ja istui sen selkään, niin kuin on kirjoitettu: Älä pelkää, tytär Siion. Katso, sinun kuninkaasi tulee varsalla ratsastaen" (Joh. 12,12-yksi).

Se oli suuri päivä. Mutta vain viikkoa myöhemmin yleisö huusi: 'Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet!" Tämä ei ollut mitenkään reilua. Hän ei ollut koskaan vahingoittanut ketään, päinvastoin, hän rakasti heitä kaikkia. Hän ei ollut koskaan tehnyt syntiä eikä siksi ansainnut tulla tapetuksi. Väärät todistukset ja korruptoituneet viranomaisten edustajat olivat kuitenkin kääntäneet ihmiset häntä vastaan.

Useimpien meistä on rehellisesti myönnettävä, että olemme toisinaan toimineet epäreilusti muita ihmisiä kohtaan. Me kaikki kuitenkin toivomme syvällä sisimmässämme, että ansaitsemme oikeudenmukaisen kohtelun, vaikka emme aina käyttäytyisikään sen mukaisesti. Kummallista kyllä, evankeliumi, joka tarkoittaa "hyvää uutista", ei myöskään aina näytä olevan oikeudenmukainen. Tosiasia on, että olemme kaikki syntisiä ja ansaitsemme rangaistuksen. Mutta Jumala ei anna meille sitä, mitä ehdottomasti ansaitsemme, kuolemaa, vaan antaa meille täsmälleen sen, mitä emme ansaitse - armon, anteeksiannon ja elämän.

Paavali kirjoittaa: "Sillä kun me vielä olimme heikkoja, Kristus kuoli meidän edestämme jumalattomana. Nyt tuskin kukaan kuolee oikeudenmukaisen miehen tähden; hän saattaa vaarantaa henkensä hyvän vuoksi. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että kun olimme vielä syntisiä, Kristus kuoli puolestamme. Kuinka paljoa ennemmin me nyt pelastumme vihasta hänen kauttaan, nyt kun olemme tulleet vanhurskaiksi hänen verensä kautta. Sillä jos me vielä ollessamme vihollisia sovitettiin Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta, kuinka paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut." (Room. 5,6-yksi).

Armo ei ole oikeutettua. Sen avulla meille myönnetään jotain, mitä emme ansaitse ollenkaan. Jumala antaa sen meille, koska syntisyydestämme huolimatta hän rakastaa ja arvostaa meitä suuresti. Hänen arvostuksensa ulottuu niin pitkälle, että hän on ottanut meidän syntimme päällensä, on antanut meille anteeksi, jopa antanut meille yhteyden itsensä ja toistemme kanssa. Tämä näkökulma on pohjimmiltaan erilainen kuin se, jota yleensä otamme. Lapsina olemme saaneet usein tuntea, että elämä oli epäreilua.

Kun sinä, rakas lukija, opit tuntemaan Jeesuksen yhä paremmin, opit myös jotain epäoikeudenmukaisuudesta, joka sisältyy luontaiseen hyvään uutiseen: Jeesus antaa sinulle juuri sen, mitä et ansaitse. Hän antaa anteeksi kaikki syntisi ja antaa sinulle iankaikkisen elämän. Se ei ole reilua, mutta se on paras uutinen, jonka voit todella kuulla ja uskoa.

Joseph Tkach