Audio-
Kaivosten kuningas Salomonin osa 22
"Et asettanut minua, joten jätän kirkon", Jason valitti katkeruudella, jota en ollut ennen kuullut. ”Olen tehnyt niin paljon tämän seurakunnan hyväksi – opettanut raamatuntutkisteluja, käynyt sairaiden luona, ja miksi ihmeessä he kaiken... asettivat? Hänen saarnansa ovat tuudittavia, hänen raamatuntuntonsa on heikkoa, ja hän on myös töykeä!” Jasonin katkeruus yllätti minut, mutta se paljasti jotain paljon vakavampaa pinnalla – hänen ylpeytensä.
Sellaista ylpeyttä, jota Jumala vihaa (Sananlaskut 6,16-17), yliarvioi itsensä ja aliarvioi muita. Sananlaskuissa 3,34 Kuningas Salomo huomauttaa, että Jumala "pilkkaa niitä, jotka pilkkaavat". Jumala vastustaa niitä, joiden elämäntapa saa heidät tahallaan luottamaan Jumalan apuun. Me kaikki kamppailemme ylpeyden kanssa, joka on usein niin hienovaraista, ettemme edes ymmärrä sen vaikuttavan siihen. "Mutta", Salomo jatkaa, "hän antaa armon nöyrille." Se on meidän valintamme. Voimme antaa ylpeyden tai nöyryyden ohjata ajatuksiamme ja käyttäytymistämme. Mitä on nöyryys ja mikä on nöyryyden avain? Mistä edes aloittaa Kuinka voimme valita nöyryyden ja ottaa vastaan kaiken, mitä Jumala haluaa antaa meille?
Moniyrittäjä ja kirjailija Steven K. Scott kertoo tarinan monimiljoonaisesta yrittäjästä, joka työllisti tuhansia ihmisiä. Huolimatta siitä, että hänellä oli kaikkea mitä rahalla voi ostaa, hän oli onneton, katkera ja lyhytnäköinen. Hänen työntekijänsä, jopa hänen perheensä, pitivät häntä vastenmielisenä. Hänen vaimonsa ei enää kestänyt hänen aggressiivista käytöstään ja pyysi pastoriaan puhumaan hänelle. Kun pastori kuunteli miehen puhetta saavutuksistaan, hän tajusi nopeasti, että ylpeys hallitsi tämän miehen sydäntä ja mieltä. Hän väitti rakentaneensa yrityksensä tyhjästä täysin itse. Hän olisi tehnyt kovasti töitä saadakseen korkeakoulututkinnon. Hän kehui, että hän oli tehnyt kaiken itse ja ettei hän ollut velkaa kenellekään. Sitten pastori kysyi häneltä: "Kuka vaihtoi vaipat? Kuka ruokki sinua vauvana? Kuka opetti sinut lukemaan ja kirjoittamaan? Kuka antoi sinulle työt, jotka mahdollistivat opintojen suorittamisen? Kuka tarjoaa sinulle ruuat ruokalassa? Kuka siivoaa yrityksenne wc:t?” Mies kumarsi päänsä hämmentyneenä. Muutama hetki myöhemmin hän myönsi kyyneleet silmissään: "Nyt kun ajattelen sitä, ymmärrän, etten tehnyt kaikkea itse. Ilman muiden ystävällisyyttä ja tukea en luultavasti olisi saavuttanut mitään. Pastori kysyi häneltä: "Eivätkö he luule, että he ansaitsevat hieman kiitollisuutta?"
Miehen sydän on muuttunut ilmeisesti päivästä toiseen. Seuraavina kuukausina hän kirjoitti kiitoskirjoja jokaiselle työntekijälleen ja kaikille niille, jotka olivat muistaneet, että hän oli myötävaikuttanut hänen elämäänsä. Hän ei vain tuntenut syvää kiitollisuutta, vaan kohteli kaikkia hänen ympärillään kunnioituksella ja arvostuksella. Vuoden kuluessa hänestä oli tullut toinen henkilö. Ilo ja rauha olivat korvanneet vihaa ja myllerrystä sydämessään. Hän näytti vuotta nuoremmalta. Hänen työntekijänsä pitivät häntä, koska hän kohteli heitä kunnioituksella ja kunnioituksella, joka todellisen nöyryyden ansiosta on nyt herättänyt.
Jumalan aloitteen olennot Tämä tarina näyttää meille avaimen nöyryyteen. Aivan kuten yrittäjä ymmärsi, ettei hän voi saavuttaa mitään ilman muiden apua, niin meidänkin tulisi ymmärtää, että nöyryys alkaa ymmärryksestä, että emme voi tehdä mitään ilman Jumalaa. Meillä ei ollut vaikutusta olemassaoloomme, emmekä voi ylpeillä tai väittää, että olisimme tuottaneet mitään hyvää omin päin. Olemme luotuja Jumalan aloitteen ansiosta. Olimme syntisiä, mutta Jumala teki aloitteen ja lähestyi meitä ja esitteli meille sanoinkuvaamattoman rakkautensa (1. 4,19). Ilman häntä emme voi tehdä mitään. Emme voi muuta kuin sanoa: "Kiitos" ja levätä totuudessa kutsutuina Jeesuksessa Kristuksessa – hyväksyttyinä, anteeksiannetuina ja ehdoitta rakastetuina.
Toinen tapa mitata suuruutta Esitetään kysymys: "Kuinka voin olla nöyrä?" Sanoitukset 3,34 oli niin totta ja ajankohtainen lähes 1000 vuotta sen jälkeen, kun Salomo kirjoitti viisaat sanansa, että apostolit Johannes ja Pietari viittasivat siihen opetuksissaan. Kirjeessään, jossa käsitellään usein alistumista ja palvelusta, Paavali kirjoittaa: "Pukeutukaa kaikki nöyryyteen" (1. 5,5; Butcher 2000). Tällä vertauskuvalla Pietari käyttää kuvaa palvelijasta, joka sitoo erityiseen esiliinaan, osoittaen halukkuutensa palvella. Pietari sanoi: "Olkaa kaikki valmiit palvelemaan toisianne nöyrästi." Epäilemättä Pietari ajatteli viimeistä illallista, jolloin Jeesus puki esiliinan ja pesi opetuslasten jalat (Joh. 1. Kor.3,4-17). Johanneksen käyttämä ilmaus "vyöttää itsensä" on sama kuin Pietarin käyttämä ilmaus. Jeesus riisui esiliinan ja teki itsestään kaikkien palvelijan. Hän polvistui ja pesi heidän jalkansa. Näin tehdessään hän aloitti uuden elämäntavan, joka mittaa suuruutta sillä, kuinka paljon palvelemme muita. Ylpeys katsoo muita alaspäin ja sanoo: "Palvelkaa minua!" Nöyryys kumartaa toisia kohtaan ja sanoo: "Kuinka voin palvella sinua?" Tämä on päinvastoin kuin mitä tapahtuu maailmassa, jossa pyydetään manipuloimaan, menestymään ja asettamaan itsensä. paremmassa valossa muiden edessä. Palvomme nöyrää Jumalaa, joka polvistuu luotujensa eteen palvellakseen niitä. Se on hämmästyttävää!
"Tee niin kuin minä olen tehnyt sinulle" Nöyryys ei tarkoita sitä, että ajattelemme itsestämme huonommin tai että meillä olisi huonoja mielipiteitä kyvyistämme ja luonteestamme. Kyse ei todellakaan ole siitä, että esittelet itsesi ei-mitään ja ei kukaan. Sillä se olisi kieroutunutta ylpeyttä, joka olisi innokas saamaan kiitosta nöyryydestään! Nöyryydellä ei ole mitään tekemistä puolustautumisen, viimeisen sanan haluamisen tai muiden vähättelyn kanssa osoittaakseen ylivoimaisuutta. Ylpeys paisuttaa meidät niin, että tunnemme olevamme riippumattomia Jumalasta, pidämme itseämme tärkeämpinä ja unohdamme Hänet näkyvistä. Nöyryys saa meidät olemaan Jumalalle alamaisia ja ymmärtämään, että olemme täysin riippuvaisia hänestä. Tämä tarkoittaa, että emme katso itseemme, vaan kohdistamme koko huomiomme Jumalaan, joka rakastaa meitä ja katsoo meitä paremmin kuin pystymme.
Pestyään opetuslastensa jalat Jeesus sanoi: "Tehkää niin kuin minä olen tehnyt teille." Hän ei sanonut, että ainoa tapa palvella on pestä toisten jalat, vaan antoi heille esimerkin siitä, kuinka pitää elää. Nöyryys etsii jatkuvasti ja tietoisesti mahdollisuuksia palvella. Se auttaa meitä hyväksymään sen tosiasian, että Jumalan armosta olemme Hänen astioitaan, kantajia ja edustajia maailmassa. Äiti Teresa oli esimerkki "nöyryydestä toiminnassa". Hän sanoi näkevänsä Jeesuksen kasvot kaikkien auttamiensa kasvoissa. Meitä ei ehkä kutsuta seuraavaksi Äiti Teresaksi, mutta meidän pitäisi yksinkertaisesti olla enemmän huolissaan ympärillämme olevien tarpeista. Aina kun meillä on houkutus ottaa itsemme liian vakavasti, on hyvä muistaa arkkipiispa Helder Camaran sanat: "Kun ilmestyn julkisuuteen ja suuri yleisö taputtaa ja hurraa minua, käännyn Kristuksen puoleen ja sanon hänelle: Herra, tämä on voittoisa pääsysi Jerusalemiin! Olen vain pieni aasi, jolla ratsastaa."
Gordon Green
