Äitiyden lahja

Äitiys on yksi suurimmista teoista Jumalan luomisessa. Se tuli mieleeni, kun ajattelin äskettäin, mitä voisin antaa äidilleni ja äiti-vaimolleni vaimolleni ja äidilleni. Haluan muistaa äitini sanat, jotka usein kertoivat sisarilleni ja minulle, kuinka onnellinen hän oli olla äitimme. Kun hän on synnyttänyt meidät, hän olisi täysin löytänyt uudelleen Jumalan rakkauden ja suuruuden. Voisin vain ymmärtää, että kun syntyimme omia lapsiamme. Muistan silti, kuinka yllättynyt olin, kun vaimoni Tammyn kanssa synnytyksen kipu kääntyi mahtavaan iloon, kun hän piti poikamme ja tyttäremme käsissämme. Viime vuosien aikana on ollut innostavaa ajatella äitien rakkautta. Tietenkin on eroa rakkaudelleni ja olemme myös kokeneet isämme rakkauden muilla tavoin.

Äitillisen rakkauden läheisyyden ja voiman vuoksi en ole ollenkaan yllättynyt siitä, että Paavali sisällytti äitiyden tärkeisiin lausumiin Jumalan liitosta ihmisten kanssa, kuten hän teki Galatalaiskirjeessä. 4,22-26 (Luther 84) seuraava kirjoittaa:

"Sillä on kirjoitettu, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, toinen palvelijattaresta ja toinen vapaasta naisesta. Mutta palvelijattaresta syntyi lihan mukaan, mutta vapaan naisen lupauksesta. Näillä sanoilla on syvempi merkitys. Sillä nämä kaksi naista merkitsevät kahta liittoa: toinen Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuden, se on Hagar; sillä Hagar tarkoittaa Siinain vuorta Arabiassa, ja se on vertaus nykyajan Jerusalemista, joka elää lastensa kanssa orjuudessa. Mutta ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa; se on meidän äitimme."

Kuten äsken luettiin, Abrahamilla oli kaksi poikaa: Iisak vaimostaan ​​Saarasta ja Ismael palvelijattaresta Hagarista. Ismael syntyi luonnollisesti. Iisakin kanssa se kesti kuitenkin ihmeen lupauksen vuoksi, koska hänen äitinsä Sarah ei ollut enää hedelmällisessä iässä. Joten Iisak syntyi Jumalan väliintulon ansiosta. Jaakob syntyi Iisakille (hänen nimensä muutettiin myöhemmin Israeliksi) ja niin Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista tuli Israelin kansan esi -isiä. Tässä vaiheessa on tärkeää huomauttaa, että kaikki esivanhempien vaimot saivat lapsia vain Jumalan yliluonnollisen väliintulon kautta. Sukulinja johtaa monien sukupolvien ajan Jeesuksen, Jumalan Pojan, luo, joka syntyi ihmiseksi. Lue mitä TF Torrance kirjoitti siitä:

Jumalan valittu työkalu Jumalan kädessä maailman pelastamiseksi on Jeesus Nasaretista, joka on syntynyt Israelin kohdusta - mutta hän ei ollut ainoastaan ​​työkalu, vaan Jumala itse. Parantamaan rajoituksia ja sen epäasianmukaisuutta ja palauttamaan elävä yhteisö Jumalan kanssa Jumalan sovinnon kautta ihmiskunnan kanssa.

Tunnistamme Jeesuksen Iisakin tarinassa. Iisak syntyi yliluonnollisen väliintulon kautta, kun taas Jeesuksen syntymä johtuu yliluonnollisesta hedelmöityksestä. Iisak oli määrätty mahdolliseksi uhriksi, mutta Jeesus oli itse asiassa ja vapaaehtoisesti sovitus, joka sovitti ihmiskunnan Jumalan kanssa. Iisakin ja meidän välillä on myös yhtäläisyys. Yliluonnollinen puuttuminen Iisakin syntymään vastaa meille (yliluonnollista) uudestisyntymistä Pyhän Hengen kautta. Tämä tekee meistä Jeesuksen veljiä (Joh 3,3; 5). Emme ole enää lain orjuuden lapsia, vaan adoptoituja lapsia, jotka on hyväksytty Jumalan perheeseen ja valtakuntaan ja meillä on siellä ikuinen perintö. Se toivo on varma.

Galatalaisille 4 Paavali vertaa vanhaa ja uutta liittoa. Kuten olemme lukeneet, hän yhdistää Haagarin Israelin kansaan Siinain vanhan liiton ja Mooseksen lain mukaisesti, jolle ei luvattu minkäänlaista perheenjäsenyyttä tai perintöä Jumalan valtakunnassa. Uudessa liitossa Paavali viittaa takaisin alkuperäisiin lupauksiin (Aabrahamin kanssa), että Jumalasta tulisi Israelin Jumala ja Israelista hänen kansansa ja heidän kauttaan kaikki perheet maan päällä siunattaisiin. Nämä lupaukset täyttyvät Jumalan armonliitossa. Sara sai pojan, joka syntyi suorana perheenjäsenenä. Grace tekee saman. Jeesuksen armosta ihmisistä tulee adoptoituja lapsia, Jumalan lapsia, joilla on iankaikkinen perintö.

Galatalaiskirjeessä 4 Paavali tekee eron Hagarin ja Saaran välillä. Hagar yhdistää Paavalin silloiseen Jerusalemiin, Rooman vallan ja lain alaisena kaupunkiin. Saara puolestaan ​​edustaa "Jerusalemia, joka on ylhäällä", kaikkien Jumalan armon lasten äitiä, jolla on perintö. Perintö kattaa paljon enemmän kuin mikään muu kaupunki. Se on "taivaallinen kaupunki" (Ilmestyskirja 2 Kor1,2) elävästä Jumalasta" (Heprealaisille 1. Kor2,22), että jonain päivänä tulee maan päälle. Taivaallinen Jerusalem on kotikaupunkimme, jossa todellinen kansalaisuutemme on. Paavali kutsuu Jerusalemia, joka on ylhäällä, vapaaksi; hän on meidän äitimme (Galatalaisille 4,26). Kun Pyhä Henki yhdistää meidät Kristukseen, olemme vapaita kansalaisia ​​ja Isä hyväksyy lapsiaan.

Kiitän Jumalaa Sarasta, Rebekasta ja Leastä, kolmesta heimojen äidistä Jeesuksen Kristuksen perheen alussa. Jumala valitsi nämä äidit, vaikka he olivatkin epätäydellisiä, samoin kuin Maria, Jeesuksen äiti, lähettämään Poikansa maan päälle ihmisenä ja lähettivät meidät Pyhään Henkeen saadakseen meidät isänsä lapsiksi. Äitienpäivä on erityinen tilaisuus kiittää Jumalaa armon liitosta äitiyden lahjasta. Kiitämme häntä oman äitimme, äitimme ja vaimomme puolesta - kaikille äideille. Äitiys on todellakin ilmaus Jumalan ihanasta elämästä.

Täynnä kiitollisuutta äitiyden lahjasta,

Joseph Tkach

Präsident
GRACE COMMUNION INTERNATIONAL

Äitiyden lahja