Pysy keskittyneenä Jumalan armoon

Näin äskettäin videon, joka parodioi tv-mainosta. Tässä tapauksessa se oli kuvitteellinen kristillinen palvonta-CD nimeltä It's All About Me. CD sisälsi kappaleet: "Lord I Lift My Name on High", "I Exalt Me" ja "There is None Like Me". (Kukaan ei ole kuin minä). Outo? Kyllä, mutta se kuvaa surullista totuutta. Meillä ihmisillä on tapana palvoa itseämme Jumalan sijaan. Kuten toissapäivänä mainitsin, tämä taipumus aiheuttaa oikosulun hengellisessä kasvatuksessamme, joka keskittyy luottamukseen itseemme eikä Jeesukseen, "uskon luojaan ja loppuunsaattajaan" (Heprealaisille 1.2,2 Luther).

Sellaisten teemojen kuin "synnin voittaminen", "köyhien auttaminen" tai "evankeliumin jakaminen" kautta ministerit auttavat joskus vahingossa ihmisiä omaksumaan väärän näkökulman kristillisen elämän kysymyksiin. Nämä teemat voivat olla hyödyllisiä, mutta eivät silloin, kun ihmiset keskittyvät itseensä eikä Jeesukseen – kuka Hän on, mitä Hän on tehnyt ja tekee hyväksemme. On elintärkeää auttaa ihmisiä luottamaan Jeesukseen täysin heidän identiteettinsä sekä elämänsä kutsumuksensa ja lopullisen kohtalonsa vuoksi. Katseet kiinnitettyinä Jeesukseen he näkevät, mitä on tehtävä palvellakseen Jumalaa ja ihmiskuntaa, ei omin voimin, vaan armosta osallistuakseen siihen, mitä Jeesus teki Isän ja Pyhän Hengen ja täydellisen hyväntekeväisyyden mukaisesti.

Havainnollistan tätä keskusteluilla, joita kävin kahden sitoutuneen kristityn kanssa. Ensimmäinen keskustelu, jonka kävin, oli erään miehen kanssa hänen kamppailustaan ​​antamisen kanssa. Hän on pitkään kamppaillut antaakseen kirkolle enemmän kuin budjetoi, perustuen siihen virheelliseen käsitykseen, että ollakseen antelias, antamisen täytyy olla tuskallista. Mutta ei väliä kuinka paljon hän antoi (ja ei väliä kuinka tuskallista se oli), hän tunsi silti syyllisyyttä, että hän pystyi antamaan enemmän. Eräänä päivänä, täynnä kiitollisuutta, hänen näkemyksensä lahjoittamisesta muuttui kirjoittaessaan sekkiä viikoittaisesta tarjouksesta. Hän huomasi, kuinka hän keskittyi siihen, mitä hänen anteliaisuus merkitsee muille, eikä siihen, miten se vaikuttaa itseensä. Sillä hetkellä, kun tämä muutos hänen ajattelussaan siitä, ettei hän tuntenut syyllisyyttä, tapahtui, hänen tunteensa muuttui iloksi. Ensimmäistä kertaa hän ymmärsi Raamatun kohdan, jota usein lainattiin uhritallenteessa: "Jokaisen teistä tulee päättää itse, kuinka paljon haluat antaa, vapaaehtoisesti eikä siksi, että muut tekevät niin. Sillä Jumala rakastaa niitä, jotka antavat iloisesti ja auliisti." (2. 9 Korinttilaisille 7 toivo kaikille). Hän tajusi, että Jumala rakasti häntä yhtä paljon, kun hän ei ollut iloinen antaja, mutta nyt Jumala näkee ja rakastaa häntä iloisena antajana.

Toinen keskustelu oli itse asiassa kaksi keskustelua naisen kanssa hänen rukouselämästään. Ensimmäinen keskustelu koski kellon asettamista rukoilemaan varmistaakseen, että hän rukoili vähintään 30 minuuttia. Hän korosti pystyvänsä käsittelemään kaikki rukouspyynnöt tuona aikana, mutta järkyttyi, kun hän katsoi kelloa ja huomasi, ettei edes 10 minuuttia ollut kulunut. Joten hän rukoili vielä enemmän. Mutta joka kerta kun hän katsoi kelloa, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunne vain lisääntyi. Totesin leikkimielisesti, että minusta näytti, että hän "palvoo kelloa." Toisessa keskustelussamme hän kertoi minulle, että kommenttini oli mullistanut hänen lähestymistapansa rukoukseen (Jumala saa kunnian siitä – ei minä). Ilmeisesti tyhjänpäiväinen kommenttini sai hänen ajattelunsa käyntiin ja kun hän rukoili, hän alkoi vain puhua Jumalalle murehtimatta kuinka kauan hän rukoili. Suhteellisen lyhyessä ajassa hän tunsi syvemmän yhteyden Jumalaan kuin koskaan ennen.

Suoritukseen keskittyvä kristillinen elämä (mukaan lukien hengellinen koulutus, opetuslapseus ja lähetystyö) ei ole pakollinen. Sen sijaan kyse on osallistumisesta armosta siihen, mitä Jeesus tekee meissä, meidän kauttamme ja ympärillämme. Omiin ponnisteluihin keskittyminen johtaa omahyväisyyteen. Omavanhurskaus, joka usein vertailee tai jopa tuomitsee muita ihmisiä ja päättelee virheellisesti, että olemme tehneet jotain ansaitaksemme Jumalan rakkauden. Evankeliumin totuus on kuitenkin se, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä niin kuin vain äärettömän suuri Jumala voi. Tämä tarkoittaa, että hän rakastaa muita yhtä paljon kuin meitä. Jumalan armo poistaa kaiken "me vastaan ​​he" -asenteen, joka korottaa itsensä vanhurskaiksi ja tuomitsee muut arvottomaksi.

"Mutta", jotkut saattavat vastustaa, "entä ihmiset, jotka tekevät suuria syntejä? Jumala ei todellakaan rakasta heitä niin paljon kuin Hän rakastaa uskollisia uskovia." Vastataksemme tähän vastalauseeseen meidän tarvitsee vain viitata heprealaiskirjeen uskon sankareihin. 11,1-40 katsottavaa. Nämä eivät olleet täydellisiä ihmisiä, joista monet kokivat valtavia epäonnistumisia. Raamattu kertoo enemmän tarinoita ihmisistä, jotka Jumala pelasti epäonnistumiselta, kuin ihmisistä, jotka elivät vanhurskaasti. Joskus tulkitsemme Raamatun väärin tarkoittavan, että lunastetut tekivät työn Lunastajan sijaan! Jos emme ymmärrä, että elämäämme ohjaa armo, emme omat ponnistelumme, päätämme virheellisesti, että asemamme Jumalan edessä johtuu saavutuksistamme. Eugene Peterson käsittelee tätä virhettä hyödyllisessä opetuslapseutta käsittelevässä kirjassaan A Long Obedience in the Same Direction.

Tärkein kristillinen todellisuus on henkilökohtainen, muuttumaton, sitkeä sitoutuminen, jonka Jumala asettaa meille. Sinnikkyys ei ole seurausta päättäväisyydestämme, vaan se on seurausta Jumalan uskollisuudesta. Meillä ei ole uskon tietä, koska meillä on ylimääräisiä voimia, mutta koska Jumala on vanhurskas. Kristillinen opetuslapsi on prosessi, joka kiinnittää huomiomme Jumalan oikeudenmukaisuuteen yhä voimakkaammin ja huomiomme omaan vanhurskauteensa heikommaksi. Emme tunnista elämässämme tarkoitusta tutkimalla tunteita, motiiveja ja moraalisia periaatteita, vaan uskomalla Jumalan tahtoon ja aikomuksiin. Korostamalla Jumalan uskollisuutta, ei suunnittelemalla jumalallisen inspiraation nousua ja kaatumista.

Jumala, joka on aina uskollinen meille, ei tuomitse meitä, jos olemme hänelle uskottomia. Kyllä, meidän syntimme jopa häiritsevät häntä, koska he vahingoittavat meitä ja muita. Mutta meidän syntimme eivät tee päätöksiä siitä, onko Jumala rakastaa meitä. Meidän kolmikko Jumala on täydellinen, hän on täydellinen rakkaus. Hänen rakkautensa jokaiselle henkilölle ei ole pienempi tai suurempi. Koska Jumala rakastaa meitä, Hän antaa meille sanansa ja Hengen, jotta voimme tunnistaa selvästi syntimme, myöntää ne Jumalalle ja sitten tehdä parannuksen. Eli käännytään pois synnistä ja palata Jumalaan ja Hänen armonsa. Lopulta jokainen synti on armon hylkääminen. Uskon mukaan ihmiset uskovat voivansa vapauttaa itsensä synnistä. On kuitenkin totta, että jokainen, joka luopuu itsekkyydestään, katuu ja tunnustaa syntiä, tekee sen, koska hän on hyväksynyt Jumalan armollisen ja muuttavan työn. Hänen armossaan Jumala hyväksyy kaikki, missä hän on, mutta hän jatkaa siellä.

Jos asetamme Jeesuksen keskipisteeseen, emmekä itseämme, niin näemme itsemme ja muut samalla tavalla kuin Jeesus näkee meidät Jumalan lapsina. Se sisältää ne monet, jotka eivät vielä tunne taivaallista Isäänsä. Koska elämme Jeesuksen kanssa Jumalalle mieluista elämää, hän kutsuu meidät ja varustaa meidät osallistumaan siihen, mitä hän tekee, tavoittamaan rakkaudessa ne, jotka eivät tunne häntä. Kun osallistumme Jeesuksen kanssa tähän sovintoprosessiin, näemme selvemmin, mitä Jumala tekee saadakseen rakkaat lapsensa kääntymään Hänen puoleensa katumuksessa ja auttamaan heitä antamaan elämänsä täysin Hänen huolekseen. Koska osallistumme Jeesuksen kanssa tähän sovintotehtävään, opimme paljon selvemmin, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että laki tuomitsee, mutta Jumalan armo tekee eläväksi (katso Apt. 1. Kor.3,39 ja roomalaiset 5,17-20). Siksi on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että kaikki palveluksemme, mukaan lukien opetuksemme kristillisestä elämästä, Jeesuksen kanssa tapahtuu Pyhän Hengen voimassa, Jumalan armon sateenvarjon alla.

Pysyn virallisesti Jumalan armoon.

Joseph Tkach
Presidentti GRACE COMMUNION INTERNATIONAL

Pysy keskittyneenä Jumalan armoon