Mikään ei erota meitä Jumalan rakkaudesta

Uudelleen ja uudelleen "Paavali väittää Roomalaiskirjeessä, että olemme Kristukselle velkaa, että Jumala pitää meitä vanhurskautettuina. Vaikka me joskus teemme syntiä, nuo synnit luetaan vanhaan itseensä, joka ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa; syntiämme ei lasketa sitä vastaan, keitä olemme Kristuksessa. Meillä on velvollisuus taistella syntiä vastaan ​​– ei pelastua, vaan koska olemme jo Jumalan lapsia. Luvun 8 viimeisessä osassa Paavali kiinnittää huomionsa loistavaan tulevaisuutemme.

Koko luomakunta odottaa meitä

Kristittyjen elämä ei ole helppoa. Taistelu synnistä ei ole helppoa. Jatkuva tavoittelu ei ole helppoa. Arjen selviytyminen langenneessa maailmassa, turmeltuvien ihmisten kanssa tekee elämästämme vaikeaa. Silti Paavali sanoo: "Tämän päivän kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka meissä on ilmestyvä" (jae 18). Kuten Jeesukselle, niin on ilo meille – tulevaisuus on niin upea, että nykyiset koettelemukset näyttävät merkityksettömiltä.

Mutta emme ole ainoita, jotka hyötyvät siitä. Paavali sanoo, että meissä toteutuvalla Jumalan suunnitelmalla on kosminen ulottuvuus: "Sillä luotujen ahdistunut odotus odottaa Jumalan lasten ilmestymistä" (jae 19). Luomakunta ei ainoastaan ​​halua nähdä meidät kirkkaudessa, vaan itse luomakunta tulee siunatuksi muutoksilla, kun Jumalan suunnitelma toteutuu, kuten Paavali sanoo seuraavissa jakeissa: "Luomaus on turmeltuva... kuitenkin toivossa; sillä myös luomakunta vapautetaan turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen” (jakeet 20-21).

Luovuus on nyt taantumassa, mutta niin sen ei pitäisi olla. Jos meille annetaan ylösnousemuksessa se kunnia, joka oikeutetusti kuuluu Jumalan lapsille, myös maailmankaikkeus vapautuu jollain tavalla orjuudesta. Koko maailmankaikkeus on lunastettu Jeesuksen Kristuksen työn kautta (kolossalaiskirje 1,19-yksi).

Potilas odottaa

Vaikka hinta on jo maksettu, emme vielä näe kaikkea, kuinka Jumala tekee sen loppuun. "Kaikki luomakunta huokaa nyt olostaan, ikään kuin synnyttäessään" (Room 8,22 NGÜ). Luomakunta kärsii ikään kuin se olisi synnytystuskista, koska se muodostaa kohdun, johon synnymme. Ei vain sitä, "mutta me itse, joilla on Hengen esikoiset, huokaamme edelleen sisäisesti odottaen lapseksi ottamista ja ruumiimme lunastusta" (jae 23 NIV). Vaikka Pyhä Henki on annettu meille pelastuksen takuuksi, mekin kamppailemme, koska pelastuksemme ei ole vielä täydellinen. Taistelemme synnin kanssa, kamppailemme fyysisten rajoitusten, tuskan ja kärsimyksen kanssa – vaikka me iloitsemme siitä, mitä Kristus on tehnyt hyväksemme.

Pelastus tarkoittaa, että ruumiimme ei ole enää korruption alainen (1. Korinttilaisille 15,53) tehdään uudeksi ja muutetaan kirkkaudeksi. Fyysinen maailma ei ole hävitettävää jätettä - Jumala teki sen hyväksi ja Hän tekee siitä uuden. Emme tiedä kuinka ruumiit nousevat kuolleista, emmekä tunne uudistetun maailmankaikkeuden fysiikkaa, mutta voimme luottaa Luojaan saavan työnsä päätökseen.

Emme vielä näe täydellistä luomusta, emme maailmankaikkeudessa emmekä maan päällä emmekä ruumiissamme, mutta olemme varmoja, että kaikki muuttuu. Kuten Paavali sanoi: "Sillä vaikka olemme pelastetut, kuitenkin toivossa. Mutta toivo, joka näkyy, ei ole toivoa; sillä kuinka voi toivoa näkemäänsä? Mutta jos toivomme sitä, mitä emme näe, odotamme kärsivällisesti." (Room 8,24-yksi).

Odotamme kärsivällisesti ja uutterasti ruumiimme ylösnousemusta, kun adoptiomme on valmis. Elämme tilanteessa, jossa jo mutta ei vielä: jo lunastettu, mutta ei vielä täysin lunastettu. Olemme jo vapaita tuomiosta, mutta emme täysin synnistä. Olemme jo valtakunnassa, mutta se ei ole vielä täyteydessään. Elämme tulevan aikakauden osien kanssa samalla kun kamppailemme vielä tämän aikakauden osien kanssa. "Samoin Henki auttaa heikkouttamme. Sillä me emme tiedä mitä rukoilla, niinkuin sen pitäisi olla; mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanoin kuvaamattomalla huokauksella” (jae 26). Jumala tietää rajoituksemme ja turhautumisemme. Hän tietää, että lihamme on heikko. Silloinkin kun henkemme on halukas, Jumalan Henki rukoilee puolestamme, jopa sellaisten tarpeiden vuoksi, joita ei voi sanoin pukea. Jumalan henki ei poista heikkouttamme, vaan auttaa meitä heikkoudessamme. Hän muodostaa sillan vanhan ja uuden välillä, sen välillä, mitä näemme ja mitä hän on meille selittänyt. Esimerkiksi me teemme syntiä, vaikka haluamme tehdä hyvää (7,14-25). Näemme synnin elämässämme, mutta Jumala julistaa meidät vanhurskaiksi, koska Jumala näkee lopputuloksen, vaikka prosessi olisi vasta alkanut.

Huolimatta erosta näkemämme ja haluamamme välillä, voimme luottaa Pyhään Henkeen tekevän sen, mitä emme voi tehdä. Hän näkee meidät läpi. "Mutta se, joka tutkii sydämen, tietää, mihin hengen mieli on suunnattu; sillä hän edustaa pyhiä niin kuin Jumalalle miellyttää."8,27). Pyhä Henki on puolellamme auttamassa meitä, jotta voimme olla varmoja!

Tarkoituksensa mukaan kutsuttu Koettelemuksistamme, heikkouksistamme ja synneistämme huolimatta "me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niille, jotka ovat kutsutut hänen tarkoituksensa mukaan" (jae 28). Jumala ei aiheuta kaikkea, vaan sallii ne ja toimii niiden kanssa tarkoituksensa mukaisesti. Hänellä on suunnitelma meitä varten, ja voimme olla varmoja, että hän saattaa työnsä päätökseen meissä (Filippiläiset 1,6).

Jumala suunnitteli etukäteen, että meistä tulisi Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kaltaisia. Niinpä hän kutsui meidät evankeliumin kautta, vanhurskasi meidät Poikansa kautta ja yhdisti meidät hänen kanssaan hänen kirkkaudessaan: "Sillä ne, jotka hän valitsi, hän myös ennalta määräsi olemaan Poikansa kaltaisia, jotta hän olisi esikoinen monien veljien joukossa. . Mutta kenet hän ennalta määräsi, hän myös kutsui; mutta kenet hän kutsui, sen hän myös vanhurskauttaa; mutta kenet hän vanhurskauttaa, sen hän myös kirkasti." (Room 8,29-yksi).

Vaalien ja ennalta määräämisen merkityksistä keskustellaan kuumasti, mutta nämä jakeet eivät selvennä keskustelua, koska Paavali ei keskity näihin termeihin täällä (eikä missään muualla). Paavali ei esimerkiksi kommentoi, salliiko Jumala ihmisten hylätä kirkkauden, jonka Hän on suunnitellut heille. Täällä Paavali, kun hän lähestyy evankeliumin saarnaamisensa huipentumaa, haluaa vakuuttaa lukijoilleen, että heidän ei tarvitse huolehtia pelastuksestaan. Jos he hyväksyvät sen, se on myös heidän. Ja retorisen selvennyksen vuoksi Paavali puhuu jopa siitä, että Jumala on jo kirkastanut heidät käyttämällä menneitä aikoja. Se on yhtä hyvä kuin tapahtui. Vaikka taistelemme tässä elämässä, voimme luottaa kirkastamiseen seuraavassa elämässä.

Enemmän kuin pelkästään voittajia

"Mitä me sanomme tästä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kuka ei säästänyt omaa poikaansa, vaan antoi hänet meidän kaikkien puolesta – kuinka hän ei antaisi meille kaikkea mukanaan? (jakeet 31-32). Koska Jumala meni niin pitkälle, että antoi Poikansa puolestamme, kun olimme vielä syntisiä, voimme olla varmoja, että hän antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme, jotta se tapahtuisi. Voimme olla varmoja, että hän ei ole vihainen meille ja ota pois lahjaansa. "Kuka syyttää Jumalan valittuja? Jumala on täällä vanhurskauttamassa” (jae 33). Kukaan ei voi syyttää meitä tuomiopäivänä, koska Jumala on julistanut meidät syyttömiksi. Kukaan ei voi tuomita meitä, sillä Kristus, meidän Lunastajamme, rukoilee puolestamme: "Kuka tuomitsee? Täällä on Kristus Jeesus, joka kuoli, ennemminkin, joka myös nousi ylös, joka on Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme” (jae 34). Meillä ei ole vain uhri syntiemme edestä, vaan meillä on myös elävä Vapahtaja, joka on jatkuvasti kanssamme matkallamme kunniaan.

Paavalin retorinen taito näkyy luvun liikuttavassa huippukohdassa: ”Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Ahdistus vai ahdistus, vai vaino, vai nälänhätä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Kuten on kirjoitettu (Psalmi 44,23): »Sinun tähtesi meitä tapetaan koko päivän; meidät pidetään teuraslampaina” (jakeet 35-36). Voivatko olosuhteet erottaa meidät Jumalasta? Jos meidät tapetaan uskon tähden, olemmeko hävinneet taistelun? Ei mitenkään, sanoo Paavali: "Kaikissa näissä asioissa me olemme enemmän kuin voittajia hänen kauttaan, joka rakasti meitä niin suuresti" (jae 37 Elberfelder). Edes tuskassa ja kärsimyksessä emme ole häviäjiä – olemme parempia kuin voittajia, koska osallistumme Jeesuksen Kristuksen voittoon. Voittopalkintomme – perintömme – on Jumalan iankaikkinen kunnia! Tämä hinta on äärettömästi korkeampi kuin kustannukset.

"Sillä minä olen varma, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit, ei voimat, ei vallat, ei nykyiset eikä tulevat, ei korkeat eikä alhaiset, ei mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on meidän Kristuksessa Jeesuksessa. Herra" (jakeet 38-39). Mikään ei voi estää Jumalaa tekemästä suunnitelmaa, joka Hänellä on meitä varten. Mikään ei voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan! Voimme luottaa pelastukseen, jonka Hän on meille antanut.

Michael Morrison