Psalmi 8: Toivottoman Herra

504 psalmi 8 epätoivoisen herraIlmeisesti vihollisten kummittelemana ja toivottomuuden tunteen täyttämänä Daavid sai uutta rohkeutta muistuttamalla itseään siitä, kuka Jumala on: "Kohotettu, kaikkivaltias luomakunnan Herra, joka huolehtii voimattomista ja sorretuista työskennelläkseen täysin heidän kauttaan".

"Daavidin psalmi laulettavaksi Gittitissä. Herra, hallitsijamme, kuinka kunniakas on nimesi kaikissa maissa, joka näyttää majesteettisi taivaalla! Pienten lasten ja vauvojen suusta olet keksinyt voiman vihollistesi hyväksi, tuhota vihollinen ja kostonhimo. Kun näen taivaan, sormiesi työn, kuun ja tähdet, jotka olet valmistanut, mikä on ihminen, että muistat hänet, ja ihmislapsi, että pidät hänestä huolta? Teit hänestä vähän Jumalaa alemman, kruunasit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä olet tehnyt hänestä kätesi työn herraksi, olet asettanut kaiken hänen jalkojensa alle: lampaat ja härät yhdessä, ja myös pedot, taivaan linnut ja kalat meressä ja kaikki, mikä meressä liikkuu. . Herra, hallitsijamme, kuinka loistava onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!” (Psalmi 8,1-10). Katsokaamme nyt tätä psalmia rivi riviltä. Herran kunnia: "Herra, meidän hallitsijamme, kuinka loistava onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, näyttää majesteettisuutesi taivaissa"! (Psalmi 8,2)

Tämän psalmin alussa ja lopussa (jakeet 2 ja 10) ovat Daavidin sanat, jotka ilmaisevat Jumalan nimen kirkkautta - Hänen loistonsa ja kirkkautensa, joka ylittää paljon hänen koko luomuksensa (johon kuuluvat myös psalmistien viholliset!) ylittää. Sanojen valinta "Herra, hallitsijamme" tekee tämän selväksi. Ensimmäinen maininta "Herra" tarkoittaa JHWH:ta tai Jahvea, Jumalan oikeaa nimeä. "Meidän hallitsijamme" tarkoittaa Adonaita, eli suvereenia tai herraa. Yhdessä tarkasteltuna kuva muodostuu henkilökohtaisesta, välittävästä Jumalasta, jolla on ehdoton valta luomakuntaansa. Kyllä, hän on valtaistuimella korotettuna (majesteettisuudessa) taivaassa. Juuri tälle Jumalalle Daavid puhuu ja vetoaa, kun hän, kuten seuraavassa psalmissa, esittelee säädöksensä ja ilmaisee toivonsa.

Herran voima: ”Pienten lasten ja imeväisten suusta sinä annoit voiman vihollistesi tähden tuhotaksesi vihollisen ja kostajan” (Psalmi) 8,3).

Daavid ihmettelee, että Herran Jumalan tulisi käyttää lasten "pihaa" voimaa (voima heijastaa paremmin Uuden testamentin heprealaista sanaa voima) vihollisen ja kostonhimoisen tuhoamiseen tai lopettamiseen valmistautuessaan. Kyse on siitä, että Herra vahvistaa verrattoman voimansa varmalle pohjalle hyödyntämällä näitä avuttomia lapsia ja vauvoja. Pitäisikö meidän kuitenkin ottaa nämä lausunnot kirjaimellisesti? Vaimentavatko lapset todella Jumalan viholliset? Ehkä, mutta todennäköisemmin, David lasten kanssa johtaa kuvaannollisesti pieniä, heikkoja ja voimattomia olentoja. Ylivoimaisen voiman edessä hän on epäilemättä tullut tietoiseksi omasta voimattomuudestaan, ja siksi hänelle on lohdullista tietää, että Herra, mahtava luoja ja hallitsija, käyttää voimattomia ja sorrettuja työhönsä.

Herran luominen: "Kun minä näen taivaan, sormiesi työn, kuun ja tähdet, jotka olet valmistanut, mikä on ihminen, että muistat hänet, ja ihmislapsi, että pidät hänestä huolta?" (psalmi 8,4-yksi).

Daavidin ajatukset kääntyvät nyt siihen ylivoimaiseen totuuteen, että Herra Kaikkivaltias Jumala on suloisesti antanut osan valtakunnastaan ​​ihmiselle. Ensin hän menee suureen luovaan työhön (mukaan lukien taivaat ... kuu ja ... tähdet) Jumalan sormen työnä ja ilmaisee sitten hämmästyksensä siitä, että rajallinen ihminen (heprean sana on enos ja tarkoittaa kuolevaista, heikkoa henkilöä) on antanut niin paljon vastuuta. Jakeen 5 retoriset kysymykset korostavat, että ihminen on merkityksetön olento maailmankaikkeudessa (Psalmi 144,4). Ja silti Jumala pitää hänestä suurta huolta. Teit hänestä vähän Jumalaa alemman, kruunasit hänet kunnialla ja kirkkaudella.

Jumalan luoma ihminen esitetään mahtavana, arvokkaana työnä; sillä ihminen on tehty vähän Jumalaa alemmaksi. Heprealainen Elohim on käännetty "enkeliksi" Elberfeldin Raamatussa, mutta ehkä käännöstä "Jumala" pitäisi tässä suosia. Pointti tässä on, että ihminen luotiin Jumalan omaksi sijaiseksi maan päällä; sijoitettu muun luomakunnan yläpuolelle, mutta alempana kuin Jumala. Daavid hämmästyi, että Kaikkivaltias antoi rajalliselle ihmiselle sellaisen kunniapaikan. hepreaksi 2,6-8 Tätä psalmia lainataan vertaamaan ihmisen epäonnistumista hänen ylevän kohtalonsa kanssa. Mutta kaikki ei ole menetetty: Jeesus Kristus, Ihmisen Poika, on viimeinen Aadam (1. Korinttilaisille 15,45; 47), ja kaikki on hänelle alisteista. Tila, josta tulee täysin todellisuutta, kun hän palaa fyysisesti maan päälle tasoittaakseen tietä uudelle taivaalle ja uudelle maalle ja siten saattaakseen päätökseen Isän Jumalan, ihmisten ja koko muun luomakunnan suunnitelman korottaakseen (kirkastaakseen) ).

Olette tehneet hänet käsiesi päälle, kaikki, mitä olet tehnyt hänen jalkojensa alla: lampaat ja karja kaikki yhdessä, sekä villieläimet, linnut taivaan alla ja kalat meressä ja kaikki, joka kulkee valtamerien läpi.

Tässä vaiheessa Daavid astuu ihmisten asemaan Jumalan maaherroina (hallinnoijana) luomakunnassaan. Kun Kaikkivaltias loi Aadamin ja Eevan, Hän käski heitä hallitsemaan maata (1. Mose 1,28). Kaikkien elävien olentojen tulee olla niiden alaisia. Mutta synnin takia tämä valta ei koskaan toteutunut täysin. Traagista kyllä, kuten kohtalon ironista näyttää, heitä alempi olento, käärme, sai heidät kapinoimaan Jumalan käskyjä vastaan ​​ja hylkäämään kohtalonsa. Herran kunnia: "Herra, hallitsijamme, kuinka loistava onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!" (Psalmi) 8,10).

Psalmi päättyy, kun se alkoi - kiitosta Jumalan kunniakas nimestä. Kyllä, ja Herran kunnia paljastuu hänen huolenaiheessaan ja varovaisuudessaan, jonka kanssa hän pitää ihmistä hänen lopullisuutensa ja heikkoutensa.

johtopäätös

Kuten tiedämme, Daavidin tieto Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta ihmistä kohtaan toteutuu täydellisesti Uudessa testamentissa Jeesuksen persoonassa ja työssä. Siellä opimme, että Jeesus on Herra, joka jo hallitsee (Efesolaiskirje 1,22; heprealaiset 2,5-9). Hallitus, joka kukoistaa tulevassa maailmassa (1. Korinttilaisille 15,27). Kuinka äärimmäisen lohdullista ja toiveikasta onkaan tietää, että kurjuudestamme ja voimattomuudestamme huolimatta (pieni verrattuna maailmankaikkeuden mittaamattomaan laajuuteen) Herramme ja Herramme hyväksyvät meidät osallisiksi hänen kirkkaudestaan, hänen hallituksestaan ​​koko luomakunnan yli.

esittäjä (t): Ted Johnston


pdfPsalmi 8: Toivottoman Herra