Uudestisyntymisen ihme

Olemme syntyneet uudestisyntyneiksi. Sinun ja kohtaloni on kokea elämässäsi suurin mahdollinen muutos - henkinen. Jumala on luonut meidät niin, että voimme jakaa hänen jumalallisen luonteensa. Uusi testamentti puhuu tästä jumalallisesta luonteesta lunastajana, joka huuhtelee ihmisen syntisyyden saastaisen kerroksen. Ja me kaikki tarvitsemme tätä hengellistä puhdistusta, koska synti on ottanut puhtauden jokaiselta. Me kaikki muistutamme maalauksia, joihin vuosisatojen lika on. Koska mestariteos on pilvissä monikerroksisen filmin kanssa, joka on syttynyt, synnillisyytemme jäännökset ovat tuhonneet kaikkivaltiaan mestaritaiteilijan alkuperäisen aikomuksen.

Taideteoksen palauttaminen

Vertailu likaisen maalauksen kanssa auttaa meitä ymmärtämään, miksi tarvitsemme hengellistä puhdistusta ja uudestisyntymistä. Meillä oli kuuluisa vaurioituneen taiteen tapaus Michelangelon luonnonkauniilla esityksillä Sikstuksen kappelin katossa Vatikaanissa Roomassa. Michelangelo (1475–1564) aloitti Sikstuksen kappelin suunnittelun vuonna 1508 33 -vuotiaana. Hieman yli neljässä vuodessa hän loi lähes 560 m2: n kattoon lukuisia maalauksia, joissa oli Raamatun kohtauksia. Kattokuvien alla on kohtauksia Mooseksen kirjasta. Tunnettu aihe on Michelangelon antropomorfinen (mallinnettu ihmisen kuvan mukaan) Jumalan esitys: Jumalan käsivarsi, käsi ja sormet, jotka ulottuvat kohti ensimmäistä ihmistä, Aadamia. Vuosisatojen ajan kattofresko (jota kutsutaan freskoksi, koska taiteilija maalasi tuoretta kipsiä) oli vaurioitunut ja lopulta peitetty likaisella kerroksella. Aikanaan se olisi tuhoutunut kokonaan. Tämän estämiseksi Vatikaani antoi siivouksen ja kunnostuksen asiantuntijoille. Suurin osa maalaustöistä valmistui 80 -luvulla. Aika oli jättänyt jälkensä mestariteokseen. Pöly ja kynttilän noki olivat vahingoittaneet maalausta vakavasti vuosisatojen ajan. Myös kosteus - sade oli tunkeutunut Sikstuksen kappelin vuotavan katon läpi - oli aiheuttanut tuhoa ja värjäytynyt voimakkaasti taideteokseen. Ehkä pahin ongelma oli kuitenkin paradoksaalisesti vuosisatojen aikana tehdyt yritykset säilyttää maalaukset! Fresko oli päällystetty eläinliimalla sen tummuvan pinnan vaalentamiseksi. Lyhyen aikavälin menestys osoittautui kuitenkin poistettavien puutteiden laajentamiseksi. Erilaisten lakkakerrosten heikkeneminen teki katomaalauksen sameuden entistä selvemmäksi. Liima aiheutti myös maalauksen pinnan kutistumista ja vääntymistä. Joissakin paikoissa liima irrotettiin ja myös maalipartikkelit irtoivat. Asiantuntijat, joiden tehtävänä oli maalausten restaurointi, olivat työssään erittäin varovaisia. He käyttivät lieviä liuottimia geelimuodossa. Ja poistamalla geeli varovasti sienien avulla, poistettiin myös noen mustamainen kukinta.

Se oli kuin ihme. Synkkä, pimeä fresko oli tullut eloon jälleen. Michelangelon edustustoja päivitettiin. Heistä säteilevä loisto ja elämä taas lähtivät. Edelliseen pimeään tilaansa verrattuna puhdistettu fresko näytti uudelleenmuodostuksesta.

Jumalan mestariteos

Michelangelon tekemän katto-maalauksen palauttaminen on sopiva metafora ihmisen luomuksen hengelliselle puhdistukselle sen syntisyydestä Jumalan luona, mestarillinen luoja loi meidät arvokkaimmaksi taideteokseksi. Ihmiskunta luotiin omassa kuvassaan ja se sai Pyhän Hengen. Traagisesti meidän syntisyytemme aiheuttama hänen luomuksensa tuhoaminen on ottanut tämän puhtauden pois. Aadam ja Eeva tekivät syntiä ja saivat tämän maailman hengen. Me olemme myös henkisesti korruptoituneita ja värjätty synnin saastalla. Miksi? Koska kaikki ihmiset kärsivät synneistä ja johtavat heidän elämänsä Jumalan tahdon vastaisesti.

Mutta taivaallinen Isämme voi uudistaa meidät hengellisesti, ja Jeesuksen Kristuksen elämä voi heijastua meistä lähtevässä valossa kaikkien nähtäväksi. Kysymys kuuluu: haluammeko todella toteuttaa sen, mitä Jumala aikoo meidän tekevän? Useimmat ihmiset eivät halua tätä. He elävät edelleen elämänsä pimeydessä, kaikkialta synnin ruman tahran tahroina. Apostoli Paavali kuvaili tämän maailman hengellistä pimeyttä kirjeessään Efesoksen kristityille. Heidän entisestä elämästään Hän sanoi: "Te olitte myös kuolleita rikkomuksiinne ja synteihinne, joissa te ennen elitte tämän maailman tavan mukaan" (Efesolaiskirjeet) 2,1-yksi).

Olemme myös antaneet tämän korruptoivan voiman pilata meidän luontoamme. Ja aivan kuten Michelangelon fresko oli likaantunut ja ryöstynyt Russiltä, ​​niin myös sielumme. Siksi on niin kiireellistä, että annamme tilaa Jumalan olemukselle. Hän voi puhdistaa meidät, ottaa meiltä syntiä ja antaa meidän hengellisesti uudistaa ja loistaa.

Kuvat uusimisesta

Uusi testamentti selittää, miten voimme luoda hengellisesti uudelleen. Se viittaa useisiin soveltuviin analogeihin, jotta tämä ihme olisi selvä. Aivan kuten oli tarpeen vapauttaa Michelangelon fresko lialta, meidän on oltava hengellisesti pestyjä. Ja Pyhä Henki voi tehdä tämän. Hän pesee meidät puhtaan syntisestä luonteestamme.

Tai ilmaista se Paavalin sanoilla, jotka on osoitettu kristityille vuosisatojen ajan: "Mutta te olette pesty, te olette pyhitetty, te olette vanhurskautetut Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä" (1. korinttilaisille 6,11). Tämä pesu on pelastuksen teko, ja Paavali kutsuu sitä "uudestisyntymiseksi ja uudistukseksi Pyhässä Hengessä" (Titus 3,5). Tätä synnin poistamista, puhdistamista tai hävittämistä edustaa hyvin myös ympärileikkauksen metafora. Kristityillä on sydämensä ympärileikattu. Voisimme sanoa, että Jumala armollisesti pelastaa meidät poistamalla kirurgisesti synnin syövän. Tämä synnin leikkaaminen – hengellinen ympärileikkaus – on eräänlainen syntiemme anteeksianto. Jeesus teki tämän mahdolliseksi kuolemallaan täydellisenä sovitusuhrina. Paavali kirjoitti: "Ja hän elävöitti sinut hänen kanssaan, jotka olette kuolleet synteihinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, ja antoi meille kaikki syntimme anteeksi" (Kolossalaisille) 2,13).

Uusi testamentti käyttää ristin symbolia kuvaamaan sitä, kuinka syntiseltä olemukseltamme ryöstettiin kaikki voima itsemme tappamisen myötä. Paavali kirjoitti: "Sillä me tiedämme, että meidän vanha miehemme ristiinnaulittiin hänen [Kristuksensa] kanssa, jotta synnin ruumis tuhoutuisi, emmekä tästedes palvele syntiä" (Room. 6,6). Kun olemme Kristuksessa, egomme (syntisen egomme) synti ristiinnaulitaan tai se kuolee. Tietenkin maallinen yrittää silti peittää sielumme synnin likaisella vaatteet. Mutta Pyhä Henki suojelee meitä ja antaa meille mahdollisuuden vastustaa synnin vetovoimaa. Kun Kristus täyttää meidät Jumalan luonnolla Pyhän Hengen toiminnan kautta, olemme vapautettuja synnin vallasta.

Apostoli Paavali käyttää hautauksen vertauskuvaa selittääkseen tämän Jumalan teon. Hautaamiseen liittyy puolestaan ​​symbolinen ylösnousemus, joka edustaa sitä, joka nyt syntyy ”uudeksi ihmiseksi” syntisen ”vanhan miehen” tilalle. Kristus teki uuden elämämme mahdolliseksi, joka jatkuvasti antaa meille anteeksi ja antaa elämää antavan voiman. Uusi testamentti vertaa vanhan itsemme kuolemaa ja ennallistamistamme ja symbolista ylösnousemusta uuteen elämään uudestisyntymiseen. Kääntymisemme hetkellä synnymme uudesti henkisesti. Synnymme uudesti ja herätämme uuteen elämään Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Paavali antoi kristityille tietää, että ”suuren laupeutensa mukaan Jumala on synnyttänyt meidät uudesti elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta” (1. 1,3). Huomaa, että verbi "uudestisyntynyt" on täydellisessä aikamuodossa. Tämä ilmaisee sen tosiasian, että tämä muutos tapahtuu jo kristillisen elämämme alussa. Kun olemme kääntyneet, Jumala tekee kotinsa meissä. Ja sen avulla luomme uudelleen. Jeesus, Pyhä Henki ja Isä, asuvat meissä (Joh4,15-23). Kun me – hengellisesti uusina ihmisinä – käännymme tai synnymme uudesti, Jumala asuu meissä. Kun Isä Jumala toimii meissä, toimivat myös Poika ja Pyhä Henki yhtä aikaa. Jumala antaa meille siivet, puhdistaa meidät synnistä ja muuttaa meidät. Ja meille annetaan tämä voima kääntymyksen ja uudestisyntymisen kautta.

Miten kristityt kasvavat uskossa

Tietenkin uudestisyntyneet kristityt ovat edelleen Pietarin sanoja käyttäen "kuin vastasyntyneet vauvat". Heidän täytyy "halua järjen puhdasta maitoa", joka ruokkii heitä, jotta he kypsyisivät uskossa (1. Piet. 2,2). Pietari selittää, että uudestisyntyneiden kristittyjen ymmärrys ja hengellinen kypsyys kasvavat ajan myötä. He kasvavat "Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2 3,18). Paavali ei sano, että enemmän Raamatun tuntemusta tekisi meistä parempia kristittyjä. Pikemminkin se ilmaisee, että hengellistä tietoisuuttamme on terävöitettävä entisestään, jotta ymmärrämme todella, mitä Kristuksen seuraajana oleminen tarkoittaa. "Tieto" raamatullisessa mielessä sisältää sen käytännön soveltamisen. Se kulkee käsi kädessä omaksumisen ja henkilökohtaisen ymmärtämisen kanssa, mikä tekee meistä enemmän Kristuksen kaltaisia. Kristillistä kasvua uskossa ei tule ymmärtää ihmisen luonteen rakentamisena. Se ei myöskään ole seurausta hengellisestä kasvusta Pyhässä Hengessä, mitä kauemmin elämme Kristuksessa. Sen sijaan me kasvamme Pyhän Hengen työn kautta, joka on jo meissä. Jumalan luonto tulee meille armosta.

Perustelulla on kaksi muotoa. Ensinnäkin olemme vanhurskautettuja tai koemme kohtalomme, kun saamme Pyhän Hengen. Tästä näkökulmasta katsottuna vanhurskauttaminen on välitöntä ja sen mahdollistaa Kristuksen sovitusuhri. Koemme kuitenkin myös vanhurskauttamisen, kun Kristus asuu meissä ja varustaa meidät palvomaan ja palvelemaan Jumalaa. Kuitenkin Jumalan olemus eli "luonne" välitetään meille jo, kun Jeesus kääntyy meissä asumaan. Saamme Pyhän Hengen voimaannuttavan läsnäolon, kun teemme parannuksen ja uskomme Jeesukseen Kristukseen. Kristillisen elämämme aikana tapahtuu muutos. Opimme alistumaan täydellisemmin Pyhän Hengen valaisevalle ja kohottavalle voimalle, joka on jo meissä.

Jumala meissä

Kun olemme hengellisesti uudestisyntyneet, Kristus elää täysin meidän sisällä Pyhän Hengen kautta. Ajattele, mitä tämä tarkoittaa. Ihmiset voivat muuttua Kristuksen toiminnan kautta, joka asuu heissä Pyhän Hengen kautta. Jumala jakaa jumalallisen luonteen ihmisten kanssa. Eli kristitty on tullut täysin uusi henkilö.

"Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus; vanha on kadonnut, katso, uusi on tullut", sanoo Paavali 2. korinttilaisille 5,17.

Hengellisesti uudestisyntyneet kristityt omaksuvat uuden kuvan – Jumalan, Luojamme, kuvan. Elämäsi pitäisi olla tämän uuden henkisen todellisuuden peili. Siksi Paavali saattoi neuvoa heitä: "Älkää mukautuko tähän maailmaan, vaan muuttukaa uudistamalla mielenne..." (Room 1 Kor.2,2). Meidän ei kuitenkaan pitäisi ajatella, että tämä tarkoittaa, että kristityt eivät tee syntiä. Kyllä, olemme muuttuneet hetkestä hetkeen siinä mielessä, että olemme syntyneet uudesti vastaanottamalla Pyhän Hengen. Jotain "vanhasta miehestä" on kuitenkin edelleen olemassa. Kristityt tekevät virheitä ja syntiä. Mutta he eivät tavallisesti antaudu syntiin. He tarvitsevat jatkuvaa anteeksiantoa ja puhdistusta synnistään. Siten hengellinen uudistuminen on nähtävä jatkuvana prosessina läpi kristillisen elämän.

Kristillisen elämä

Jos elämme Jumalan tahdon mukaan, seuraamme todennäköisemmin Kristusta. Meidän on oltava valmiita luopumaan päivittäin synnistä ja antamaan Jumalan tahtoon parannuksen. Ja niin kuin teemme niin, Jumala, Kristuksen uhraavan veren kautta, pesee meidät jatkuvasti puhtaina synteistämme. Kristuksen verinen mekko, joka edustaa Hänen sovitusuhriaan, on henkisesti pesty. Jumalan armon kautta meillä on oikeus elää hengellisessä pyhyydessä. Ja kääntämällä tämä elämäämme, Kristuksen elämä heijastuu valossa, jonka teemme.

Teknologinen ihme muutti Michelangelon tylsän ja vaurioituneen maalauksen. Mutta Jumala tekee meissä paljon hämmästyttävämmän hengellisen ihmeen. Se tekee paljon enemmän kuin palauttaa saastuneen henkisen luontomme. Hän luo meidät uudelleen. Aadam teki syntiä, Kristus antoi anteeksi. Raamattu tunnistaa Aadamin ensimmäiseksi ihmiseksi. Ja Uusi testamentti osoittaa, että siinä mielessä, että me maalliset ihmiset olemme kuolevaisia ​​ja lihallisia kuin hän, meille on annettu Aadamin kaltainen elämä (1. Korinttilaisille 15,45-yksi).

Im 1. Mooseksen kirja kuitenkin sanoo, että Aadam ja Eeva luotiin Jumalan kuvaksi. Tietäminen, että heidät on luotu Jumalan kuvaksi, auttaa kristittyjä ymmärtämään, että he ovat pelastuneet Jeesuksen Kristuksen kautta. Alun perin Jumalan kuvaksi luotu Aadam ja Eeva tekivät syntiä ja olivat syyllisiä syntiin. Ensimmäiseksi luodut ihmiset syyllistyivät syntiseen tekoon, ja seurauksena oli hengellisesti saastutettu maailma. Synti on saastuttanut ja saastuttanut meidät kaikki. Mutta hyvä uutinen on, että me kaikki voimme saada anteeksi ja luoda henkisesti uudelleen.

Lihallisen lunastusteon, Jeesuksen Kristuksen, kautta Jumala vapauttaa synnin palkan: kuoleman. Jeesuksen uhrikuolema sovittaa meidät taivaallisen Isämme kanssa pyyhkimällä pois sen, mikä inhimillisen synnin seurauksena erotti Luojan luomakunnastaan. Ylimmäisenä pappina Jeesus Kristus tuo meille vanhurskauden sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen kautta. Jeesuksen sovitus murtaa synnin muurin, joka on rikkonut ihmiskunnan ja Jumalan välisen suhteen. Mutta vielä enemmän, Kristuksen työ Pyhän Hengen kautta tekee meistä yhtä Jumalan kanssa ja samalla pelastaa meidät. Paavali kirjoitti: "Sillä jos me vihollisina ollessamme sovitetut Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta, kuinka paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta, nyt kun olemme sovitetut" (Room. 5,10).

Apostoli Paavali asettaa vastakkain Aadamin synnin seuraukset Kristuksen anteeksiannon kanssa. Aluksi Aadam ja Eeva antoivat synnin tulla maailmaan. He lankesivat vääriin lupauksiin. Ja niin se tuli maailmaan kaikkine seurauksineen ja otti sen haltuunsa. Paavali tekee selväksi, että Jumalan rangaistus seurasi Aadamin syntiä. Maailma lankesi syntiin, ja kaikki ihmiset tekevät syntiä ja joutuvat sen seurauksena kuoleman saaliiksi. Kyse ei ole siitä, että muut olisivat kuolleet Aadamin synnin vuoksi tai että hän olisi siirtänyt synnin jälkeläisilleen. Tietysti "lihalliset" seuraukset vaikuttavat jo tuleviin sukupolviin. Ensimmäisenä ihmisenä Aadam oli vastuussa ympäristön luomisesta, jossa synti voisi kukoistaa hallitsemattomasti. Aadamin synti loi pohjan tuleville ihmistoimille.

Samoin Jeesuksen synnitön elämä ja halukas kuolema ihmiskunnan syntien vuoksi mahdollistivat kaikkien hengellisen sovinnon ja jälleenyhdistymisen Jumalan kanssa. "Sillä jos yhden [Aadamin] synnin tähden kuolema hallitsi yhden kautta", kirjoitti Paavali, "kuinka paljoa ennemmin ne, jotka saavat armon täyteyden ja vanhurskauden lahjan, hallitsevat elämässä yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta." (jae 17). Jumala sovittaa syntisen ihmiskunnan itsensä kanssa Kristuksen kautta. Ja lisäksi me, Kristuksen voimaan tulleina Pyhän Hengen voimalla, synnymme uudesti hengellisesti Jumalan lapsina korkeimman lupauksen perusteella.

Viitaten vanhurskaiden tulevaan ylösnousemukseen Jeesus sanoi, että Jumala "ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien Jumala" (Mark 12,27). Ihmiset, joista hän puhui, eivät kuitenkaan olleet elossa, vaan kuolleita, mutta koska Jumalalla on voima saavuttaa tavoitteensa eli kuolleiden ylösnousemus, Jeesus Kristus puhui heistä elävinä. Jumalan lapsina voimme odottaa ylösnousemusta elämään Kristuksen paluun yhteydessä. Elämä on annettu meille nyt, elämä Kristuksessa. Apostoli Paavali rohkaisee meitä: "...katsokaa, että olette kuolleet synnille ja eläneet Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 6,11).

Paul Kroll

Uudestisyntymisen ihme