Kirkko

Kaunis raamatullinen kuva puhuu kirkosta Kristuksen morsiamena. Tähän viitataan symbolismin kautta useissa pyhissä kirjoituksissa, mukaan lukien Laulujen laulussa. Keskeinen kohta on Laulujen laulu 2,10-16, jossa morsiamen rakastaja sanoo, että hänen talviaikansa on ohi ja nyt on laulun ja ilon aika (katso myös heprealaiskirje 2,12), ja myös missä morsian sanoo: "Ystäväni on minun ja minä olen hänen" (St. 2,16). Kirkko kuuluu Kristukselle, sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti, ja Hän kuuluu kirkkoon.

Kristus on Ylkä, joka "rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen edestä", jotta "se olisi loistava kirkko, jossa ei olisi tahraa tai ryppyä tai mitään sellaista" (Efesolaiskirje). 5,27). Tämä suhde, Paavali sanoo, "on suuri mysteeri, mutta sovellen sitä Kristukseen ja seurakuntaan" (Efesolaiskirje 5,32).

Johannes ottaa tämän teeman esiin Ilmestyskirjassa. Voittoisa Kristus, Jumalan Karitsa, nai morsiamen, seurakunnan (Ilmestys 19,6-9; 21,9-10), ja yhdessä he julistavat elämän sanoja (Ilmestyskirja 21,17).

On muitakin metaforia ja kuvia, joita käytetään kuvaamaan kirkkoa. Kirkko on lauma, joka tarvitsee huolehtivia paimenia, jotka mallintavat hoitonsa Kristuksen esimerkin mukaan (1. Pietari 5,1-4); se on kenttä, jossa tarvitaan työntekijöitä istuttamaan ja kastelemaan (1. korinttilaisille 3,6-9); seurakunta ja sen jäsenet ovat kuin viinipuun oksia (Joh. 15,5); kirkko on kuin oliivipuu (roomalaisille 11,17-yksi).

Jumalan nykyisten ja tulevien valtakuntien heijastuksena kirkko on kuin sinapinsiemen, joka kasvaa puuhun, josta taivaan linnut löytävät turvan3,18-19); ja kuin hapate, joka kulkeutuu maailman taikinan läpi (Luukas 13,21), jne.

Kirkko on Kristuksen ruumis ja koostuu kaikista niistä, jotka Jumala on tunnustanut "pyhien seurakuntien" jäseniksi.1. Korinttilaisille 14,33). Tämä on tärkeää uskovalle, koska seurakuntaan osallistuminen on keino, jolla Isä pitää meidät ja tukee meitä Jeesuksen Kristuksen paluuseen asti.

James Henderson