Jumalan valtakunta (Osa 2)

Tämä on 2. Osa Gary Deddon kuusijaksoista sarjaa, joka käsittelee tärkeää mutta usein väärinymmärrettyä aihetta Jumalan valtakunnasta. Viimeisessä jaksossa korostimme Jeesuksen keskeistä merkitystä kaikkien kuninkaiden korkeimpana kuninkaana ja ylimpänä herrana Jumalan valtakunnan suhteen. Tässä artikkelissa tarkastelemme vaikeuksia ymmärtää, kuinka Jumalan valtakunta on läsnä tässä ja nyt.

Jumalan valtakunnan läsnäolo kahdessa vaiheessa

Raamatun ilmestys antaa kaksi näkökohtaa, joita on vaikea sovittaa yhteen: että Jumalan valtakunta on läsnä, mutta myös tulevaisuudessa. Raamatun tutkijat ja teologit ovat usein nousseet yhteen niistä ja antaneet siten erityisen painoarvon yhdelle näistä kahdesta näkökulmasta. Viimeisten noin 50-vuosien aikana on kuitenkin saatu aikaan laaja yksimielisyys siitä, miten nämä kaksi näkemystä ymmärretään parhaiten. Tämä kirjeenvaihto liittyy siihen, kuka Jeesus on.

Jumalan Poika syntyi Neitsyt Marialta joissakin 2000-vuosia sitten lihallisessa muodossa, osallistui ihmisen olemassaoloon ja asui 33-vuosia syntisessä maailmassa. Hyväksymällä ihmisen luonteen hänen syntymänsä alusta kuolemaansa¹ ja näin hän toi heidät yhteen, hän asui meidän kuolemamme kautta ylösnousemukseensa ja sitten muutaman päivän kuluttua, jolloin hän ilmestyi ihmiselle, fyysisesti nousta taivaaseen; toisin sanoen hän jatkoi ihmiskuntaa, vain palata isänsä läsnäoloon ja täydelliseen yhteyteen hänen kanssaan. Tämän seurauksena, vaikka hän vielä osallistuu nyt kunnioitettuun ihmisen luontoon, hän ei ole enää yhtä läsnä kuin hän oli ennen ylösnousemustaan. Hän on jossakin määrin enää maan päällä. Toisena lohduttajana hän on lähettänyt Pyhän Hengen olemaan kanssamme, mutta itsenäisenä kokonaisuutena hän ei ole enää yhtä läsnä kuin ennen. Hän lupasi meille palata.

Rinnakkain tämän kanssa voidaan nähdä Jumalan valtakunnan luonne. Se oli todellakin "lähellä" ja tehokasta Jeesuksen maailmallisen palvelutyön aikana. Se oli niin läheinen ja konkreettinen, että se vaati välitöntä vastausta, aivan kuten Jeesus itse vaati meiltä vastausta Häneen uskomisen muodossa. Mutta kuten hän opetti meille, hänen hallituskautensa ei ollut vielä täysin alkanut. Siitä oli vielä tulossa todellisuutta kokonaisuudessaan. Ja se tapahtuu Kristuksen paluun yhteydessä (kutsutaan usein hänen "toiseksi tulemisekseen").

Niinpä usko Jumalan valtakuntaan on erottamattomasti sidoksissa toiveeseen sen toteutumisesta täyteydessään. Se oli jo läsnä Jeesuksessa ja se pysyy Hänen Pyhän Henkensä nojalla. Mutta hänen täydellisyytensä on vielä tulossa. Tämä ilmaistaan usein, kun sanotaan, että Jumalan valtakunta on jo olemassa, mutta ei vielä täydellisyydessä. George Laddin huolellisesti tutkittu työ vahvistaa tätä näkemystä monien tiukkojen uskovien näkökulmasta, ainakin englanninkielisessä maailmassa.

Jumalan valtakunta ja molemmat ikäiset

Raamatun käsityksen mukaan tehdään selvä ero kahden ajan, kahden aikakauden tai aikakauden välillä: nykyinen "pahan aikakausi" ja niin sanottu "tuleva maailmanaika". Tässä ja nyt elämme nykyisessä "pahan aikakaudella". Elämme sen tulevan iän toivossa, mutta emme vielä koe sitä. Raamatun mukaan elämme edelleen nykyistä pahaa aikaa - väliaikaa. Seuraavat kohdat, jotka tukevat selvästi tätä näkemystä, ovat seuraavat (ellei toisin mainita, seuraavat Raamatun lainaukset ovat Zürichin Raamatusta.):

Hän antoi tämän voiman vaikuttaa Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolelleen taivaaseen: korkealle jokaisen hallituksen, jokaisen voiman, auktoriteetin ja herruuden yläpuolelle ja jokaisen nimen yläpuolelle, joka ei ole ainoastaan tässä, vaan myös tuleva aika" (Efesolaiskirje 1,20-yksi).
"Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka on antanut itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta ajasta Jumalamme, Isämme, tahdon mukaan" (Galatalaisille) 1,3-yksi).
"Totisesti minä sanon teille: kukaan ei ole jättänyt taloa tai vaimoa, veljiä tai sisaria, vanhempia tai lapsia Jumalan valtakunnan tähden, ellei hän ole saanut jälleen paljon arvokasta tässä ja tulevassa maailmassa. iankaikkinen elämä" (Luukas 18,29-30; Väkijoukon raamattu).
"Näin tulee olemaan maailman lopulla: enkelit tulevat ulos ja erottavat jumalattomat vanhurskaiden joukosta" (Matt 13,49; Väkijoukon raamattu).
"[Jotkut ovat] maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia" (Heprealaisille) 6,5).

Valitettavasti tämä moniselitteinen käsitys aikakaudesta tai aikakaudesta ilmaistaan vähemmän selvästi siinä, että kreikan sana "ikä" (aion) on käännetty monin tavoin, kuten "ikuisuus", "maailma", "ikuisesti" ja "a. kauan sitten". Nämä käännökset asettavat ajan vastakkain loputtoman ajan kanssa tai tämän maallisen valtakunnan tulevan taivaallisen valtakunnan kanssa. Vaikka nämä ajalliset tai alueelliset erot sisältyvät jo ajatukseen eri iästä tai aikakaudesta, hän korostaa erityisesti laadullisesti erilaisten elämäntapojen paljon kauaskantoisempaa vertailua nyt ja tulevaisuudessa.

Näin ollen luemme joissakin käännöksissä, että tietyissä maaperässä itävät siemenet ovat "tämän maailman huolet" nipistävät silmussa (Mark. 4,19). Mutta koska kreikkalainen aion on alkuperäisessä tekstissä, meidän tulisi käyttää myös merkitystä "nykyisen pahan aikakauden huolien puristamana". Myös Roomalaiskirjeessä 12,2, jossa luemme, että emme halua mukautua tämän "maailman" kaavaan, tämä on myös ymmärrettävä tarkoittavan, että meidän ei pitäisi assosioida itseämme tähän nykyiseen "maailman aikaan".

"Iankaikkiseksi elämäksi" käännetyt sanat viittaavat myös elämään tulevassa ajassa. Tämä on Luukkaan evankeliumissa 18,29-30 selvästi, kuten yllä lainattiin. Iankaikkinen elämä on "ikuista", mutta se on paljon enemmän kuin sen kesto, paljon pidempi kuin tämä nykyinen jumalaton aikakausi! Se on elämää, joka kuuluu täysin eri aikakauteen tai aikakauteen. Ero ei ole vain lyhyessä kestossa äärettömän pitkään elämään verrattuna, vaan pikemminkin elämän välillä, jota nykyaikanamme vielä leimaa syntisyys - paha, synti ja kuolema - ja elämä tulevassa ajassa, jossa kaikki pahan jäljet pyyhitään pois. Tulevana aikana on uusi taivas ja uusi maa, jotka yhdistävät uuden suhteen. Se tulee olemaan täysin erilainen tapa ja elämänlaatu, Jumalan elämäntapa.

Jumalan valtakunta yhtyy lopulta tulevan maailmanajan, tämän iankaikkisen elämän ja Kristuksen toisen tulemisen kanssa. Ellei hän palaa, elämme nykyisessä pahassa maailmassa ja odotamme toivottavasti tulevaisuutta. Elämme edelleen syntisessä maailmassa, jossa Kristuksen ylösnousemuksesta ja ylösnousemuksesta huolimatta mikään ei ole täydellinen, kaikki on optimaalista.

Yllättäen, vaikka elämme edelleen nykyisessä pahassa ajassa, Jumalan armon ansiosta voimme jo kokea Jumalan valtakunnan osittain nyt. Se on jo läsnä joissakin keinoissa ennen nykyisen pahan iän korvaamista täällä ja nyt.

Vastoin kaikkia oletuksia Jumalan tuleva valtakunta on murtautunut nykyhetkeen ilman viimeistä tuomiota ja tämän ajan loppua. Jumalan valtakunta heittää varjonsa tässä ja nyt. Saamme maistaa sitä. Jotkut Hänen siunauksistaan tulevat meille tässä ja nyt. Ja me voimme osallistua siihen tässä ja nyt olemalla yhteydessä Kristuksen kanssa, vaikka pysyisimmekin kiintyneinä tähän aikaan. Tämä on mahdollista, koska Jumalan Poika tuli tähän maailmaan, suoritti tehtävänsä ja lähetti meille Pyhän Henkensä, vaikka hän ei enää olekaan lihassa. Nautimme nyt hänen voitollisen hallituskautensa ensimmäisistä hedelmistä. Mutta ennen kuin Kristus palaa, tulee välivaihe (tai "lopunajan tauko", kuten TF Torrance kutsui sitä), jolloin Jumalan pelastusponnistelut jatkuvat vielä tuona aikana.

Raamatuntutkijat ja teologit ovat käyttäneet useita erilaisia sanoja ilmaisemaan tämän monimutkaisen tilanteen Raamatun sanastoa hyödyntäen. Monet George Laddia seuranneet ovat esittäneet tämän kiistanalaisen näkökohdan väittämällä, että Jumalan valtakunta on täyttynyt Jeesuksessa, mutta sitä ei täytetä ennen hänen paluutaan. Jumalan valtakunta on jo olemassa, mutta ei vielä toteutunut täydellisyydessään. Toinen tapa ilmaista tätä dynamiikkaa on se, että vaikka Jumalan valtakunta on jo perustettu, odotamme sen valmistumista. Tätä näkemystä kutsutaan joskus "presentiaaliseksi eskatologiaksi". Jumalan armon ansiosta tulevaisuus on jo tullut nykyisyyteen.

Tällä on se vaikutus, että Kristuksen tekemän täyden totuuden ja anteliaisuuden menettäminen on tällä hetkellä olennaisesti riittämätön, sillä nyt elämme syksyn luomien olosuhteiden mukaan. Nykyisessä pahassa maailmassa Kristuksen valtakunta on jo todellisuutta, mutta piilotettu. Tulevaisuudessa Jumalan valtakunta paranee, koska kaikki syksyn jäljellä olevat seuraukset poistetaan. Silloin kaikki Kristuksen työn vaikutukset paljastuvat kaikkialla kirkkaudessa.² Tässä tehty ero on Jumalan piilotetun ja vielä täydentämättömän valtakunnan välillä eikä nykyisen manifestin ja erinomaisen välillä.

Pyhä Henki ja kaksi ikää

Tämä näkemys Jumalan valtakunnasta on samanlainen kuin se, joka on ilmoitettu Pyhässä Raamatussa Pyhän Hengen henkilöstä ja työstä. Jeesus lupasi Pyhän Hengen tulemisen ja lähetti hänet yhdessä Isän kanssa olemaan kanssamme. Hän puhalsi Pyhän Henkensä opetuslapsiin, ja helluntaina se laskeutui kokoontuneiden uskovien päälle. Pyhä Henki antoi varhaiskristilliselle seurakunnalle voiman todistaa totuudenmukaisesti Kristuksen palveluksesta ja siten antaa muille mahdollisuus löytää tiensä Kristuksen valtakuntaan. Hän lähettää Jumalan kansan kaikkialle maailmaan saarnaamaan Jumalan Pojan evankeliumia. Olemme osa Pyhän Hengen tehtävää. Emme kuitenkaan ole vielä täysin tietoisia siitä ja toivomme, että näin joskus käy. Paavali huomauttaa, että tämän päivän kokemusmaailma on vasta alkua. Hän käyttää ennakko- tai pantti- tai talletuskuvaa (arrabon) välittääkseen ajatuksen osittaisesta ennakkolahjasta, joka toimii koko lahjan vakuutena (2. korinttilaisille 1,22; 5,5). Uudessa testamentissa käytetty perinnönkuva viittaa myös siihen, että meille on nyt annettu jotain tässä ja nyt, mikä on varmasti vielä enemmän omaamme tulevaisuudessa. Lue Paavalin sanat tästä:

"Hänessä [Kristuksessa] meidät on myös määrätty perillisiksi, jotka on ennalta määrätty hänen tarkoituksensa mukaan, joka tekee kaiken tahtonsa suunnitelman mukaan [...], joka on meidän perintömme pantti, meidän lunastukseksemme, että me olemme Hänen omaisuutensa. tulisi hänen kirkkautensa ylistykseksi [...] Ja hän antaa teille sydämen valaistut silmät, jotta tietäisitte toivon, johon hän teidät on kutsunut, kuinka rikas on hänen perintöosansa kirkkaus pyhille." efesolaisille 1,11; 14,18).

Paavali käyttää myös kuvaa, että meillä on nyt vain Pyhän Hengen "ensihedelmät", ei kaikkea. Olemme tällä hetkellä todistamassa vasta sadonkorjuun alkua, emmekä vielä kaikkea sen runsautta (room. 8,23). Toinen tärkeä raamatullinen metafora on tulevan lahjan "maistaminen" (Heprealaisille 6,4-5). Ensimmäisessä kirjeessään Pietari kokoaa monia palapelin palasia yhteen ja kirjoittaa sitten niistä, jotka on vanhurskautettu Pyhällä Hengellä:

"Kiitetty olkoon Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on synnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, katoamattomaksi, saastumattomaksi ja katoamattomaksi perinnöksi, joka on säilytetty taivaassa, sinä, joka olet Jumalan voimalla varjeltu uskon kautta pelastukseen, joka on valmis ilmestymään viimeisenä aikana" (1. Pt 1,3-yksi).

Kun havaitsemme Pyhän Hengen tällä hetkellä, se on meille välttämätöntä, vaikka emme ole vielä täysin tietoisia siitä. Kun koemme hänen työnsä nyt, se viittaa paljon suurempaan avautumiseen, joka jonakin päivänä tulee. Nykyinen käsityksemme siitä ruokkii toivoa, joka ei tule pettymään.

Tämä nykyinen pahan maailman aika

Se, että elämme nykyisessä pahassa maailmanajassa, on ratkaiseva oivallus. Kristuksen maallinen työ, vaikka se saatiin voittoisaan päähän, ei ole vielä poistanut kaikkia ihmisen lankeemuksen jälkivaikutuksia ja seurauksia tällä hetkellä tai aikakaudella. Meidän ei siis pitäisi odottaa heidän sammuvan Jeesuksen paluusta. Uuden testamentin antama todistus kosmoksen (myös ihmiskunnan) jatkuvasta syntisestä luonteesta ei voisi olla ahdistavampi. Ylipappirukouksessaan, jonka luemme Johanneksen evankeliumista 17, Jeesus rukoilee, ettemme vapautuisi nykyisestä tilanteestamme, vaikka hän tietää, että meidän on kestettävä kärsimystä, hylkäämistä ja vainoa tällä hetkellä. Vuorisaarnassaan hän huomauttaa, että tässä ja nyt emme ole vielä saaneet kaikkia armon lahjoja, joita Jumalan valtakunta on varannut meille, ja nälkäämme, oikeudenjanoamme ei ole vielä tyydytetty. Pikemminkin koemme vainon, joka heijastaa hänen omaansa. Yhtä selkeästi hän huomauttaa, että kaipauksemme täyttyvät, mutta vasta aikanaan.

Apostoli Paavali huomauttaa, että todellista itseämme ei esitetä avoimena kirjana, vaan se on "piilotettu Kristuksen kanssa Jumalassa" (Kolossalaisille). 3,3). Hän selittää, että kuvaannollisesti me olemme saviastioita, jotka kantavat sisällään Kristuksen läsnäolon kirkkautta, mutta eivät ole vielä paljastuneet kaikessa kirkkaudessa (2. korinttilaisille 4,7), mutta vasta joskus (kolossalaiset 3,4). Paavali huomauttaa, että "tämän maailman ydin on katoamassa" (Kor 7,31; katso. 1. Johannes 2,8; 17), että hän ei ole vielä saavuttanut perimmäistä tavoitettaan. Kirjeen heprealaiskirjeen kirjoittaja myöntää helposti, että toistaiseksi kaikki ei ilmeisesti ole Kristuksen ja hänen omansa alaista (Heprealaiskirje 2,8-9), vaikka Kristus olisi voittanut maailman (Joh. 16,33).

Kirjeessään Rooman seurakunnalle Paavali kuvailee, kuinka koko luomakunta "huhkisee ja vapisee" ja kuinka "me itse, joilla on Henki esikoisena, huokaamme sisällämme, kaipaamalla lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta". roomalaiset 8,22-23). Vaikka Kristus on saattanut päätökseen maailmallisen palvelutyönsä, nykyinen olemuksemme ei vielä heijasta Hänen voittoisan hallintonsa täyttä täyteyttä. Pysymme jumissa tässä nykyisessä pahassa ajassa. Jumalan valtakunta on läsnä, mutta ei vielä täydellisyydessään. Seuraavassa numerossa tarkastelemme toivomme ydintä Jumalan valtakunnan tulevasta loppuunsaattamisesta ja Raamatun lupausten täydellisestä täyttymyksestä.

esittäjä (t): Gary Deddo

¹ Kirjeessä heprealaisille 2,16 löydämme kreikkalaisen termin epilambanetai, joka on parasta käännellä "hyväksyä" eikä "auttaa" tai "huolestua". Hepreaksi 8,9jossa samaa sanaa käytetään Jumalan vapauttamiseen Israelin Egyptin orjuuden kynsistä.

² Kreikankielinen sana, jota käytettiin tästä koko Uudessa testamentissa ja jota korostettiin erityisesti hänen viimeisen kirjansa nimeämisessä, on apokalypsi. Se voidaan yhdistää "ilmoitukseen",
"Ilmestys" ja "Tuleminen" on käännetty.

Jumalan valtakunta (osa 2)